Oppimisympäristön kulmakivat – 1.TAVOITE
- Written by Ville Keksijä Keränen
- Published in Arkisto, Suomi
- Leave a reply
- Permalink
Oppimisympäristö? Mikä se on? Millainen? Mistä se koostuu? Mikä on minun mielenmallini oppimisympäristöstä? Tämä tarina on jatkoa tälle kirjoitukselle.
Yksilön näkökulmasta. Minulle oppimisympäristö tarkoittaa ympäristöä jossa koen oppijana innostumista, positiivista virittäytymistä ja virtausta. Se ei yleensä ole sidottu mihinkään paikkaan,vaan enemmänkin pään sisäisiä liikkeitä aikaansaaviin asioihin. Ihmisten välisellä vuorovaikutuksella on siinä iso rooli, dialogi tempaa mukaansa niin kuin hyvä kirjakin. Tavallaan lukeminen on ajatusten vuorovaikutusta kirjailijan ajatusten kanssa. Jos ne kohtaavat syntyy imua ja virtausta. Niin kuin hyvässä dialogissa yhdessä ajateltaessa. Heittäytyminen virtaukseen vaatii kokemuksen tilanteen turvallisuudesta, avoimuus edellyttää luottamusta. Selviän vaikkei tämä onnistuisikaan. Oppiminen on intohimoni. Oppimisen kokemus on aina positiivinen vaikka tie on usein kivulias.
Oppimisympäristö voi siis olla mikä tahansa paikka mielessä tai muualla. Oppiminen ei ole sidottua aikaan, paikkaa tai opetukseen. Aina voi oppia – asenne ratkaisee. Itse johdan itseäni ja vastaan tunteistani. Oppimisestani, jossa aivojen levolla on suuri merkitys. Tarkoituksena on siis luoda oppimisympäristö jossa juuri minä opin parhaiten. Koulu ei osaa vastata tähän huutoon, vielä.
Rakennettaessa oppimisympäristöä ihmisten väliseen kohtaamisen on kuitenkin paljon asioita joita ei voi jättää sattuman varaan. Mikäli aihe todella kiinnostaa voi vauhtia hakea vaikka näistä: Pine& Gilmore – Experience Economy – 4E, Nonaka&Takeuchi – The Knowledge Creating Company – BA, Systeemiäly, Jaana Venkulan tiedon lajit… Tai kontaktoida apinan.
Tapahtuman järjestäminen EI VOI OLLA tapahtuman tavoite. Syvällisempi tavoite tarvitaan, jotta ohjelman prosessi osataan rakentaa niin että se vie kohti tavoitetta. Miksi järjestämme tämän tapahtuman? Kuinka mittaamme onnistumistamme? Mikä on ydinviestimme osallistujille? Mitä suurempaa tämä kohtaaminen palvelee? Tapahtuma suhteessa siihen prosessiin? Mitä haluamme osallistujien päässä tapahtuvan? Kuinka saamme ihmisten välisestä kohtaamisesta irti sen potentiaalin mitä osallistujissa on?
Tavoitteen kirkastaminen vaatii vaivaa. Tapahtuman tarkastelemista eri näkökulmista. Yhteisen ymmärryksen, tahtotilan ja vision synnyttäminen vaatii aikaa. Se vaiva ja aika palkitaan siirryttäessä suunnitteluprossissa eteenpäin. Miettimään prosessia jolla tavoite saavutetaan. Se onkin seuraavan blogikirjoitukseni aihe -2. PROSESSI.
Mikäli innostavaa näkökulmaa tavoitteeseen ei löydy jää lopputulos varmasti kauas maalistaan. Itselleni erittäin innostava tapahtuma tulee olemaan 9.6.2010 klo:09 Kaupungin kirjastolla käynnistyvä ÄLLIKKÄMYLLY. Tapahtumakentän web 2.0 sovellus. Erittäin räjähdysvoimainen kokeilu jossa Monkey Business ja Pekka Himanen vetävät mahtavaa tennistä kahden tunnin World Cafessa teemassa Hyvä Elämä. Tule sinne. Se ei maksa mitään. Mut elämäs voi muuttua hyväksi! Samalla näet mitä tarkoittaa käytännössä oppimisympäristön rakentaminen.
Aina vaan innostuneempi ikikeltainen sähköjänis punaposkineen, Tantourist.
Erinomainen postaus Tatu! Liian usein tapahtumaa järjestettäessä toimitaan totutulla systeemillä jossa panostetaan ohjelman seksikkyyteen, kuten esim. tunnettuun puhujaan. Ajatellaan niin, että vetävänä kuuloinen puhuja houkuttelee paikalle runsaslukuisen yleisön ja näin olemme näennäisesti onnistuneet tavoitteessamme järjestää tapahtumaa johon osallistuu x-määrä ihmisiä.
Vaikka esiintyjä olisikin erinomainen ja sytyttäisi yleisönsä ei se vielä takaa oppimista. Ulkoisesti tuotu innostus on illuusio. Se sammuu usein yhtä nopeasti kuin syttyykin. Minunkin mielestäni oppimista tapahtuu aina kun ihmiset kohtaavat ja puhuvat vilpittömästi ja rehellisesti tunteistaan ja ajatuksistaan. Milloin uskallamme mitata näiden kohtaamisten määrää ja laatua osallistujamäärän sijaan?