Tämä oppimistarina kertoo tyypistä, joka lienee tuttu kaikille tiimityön tekijöille. Tyyppi on ajelehtija. Lähes jokaisesta tiimistä löytyy kaveri, joka kaikki työpäivät seilailee erilaisissa paikoissa ja hankkii itselleen hyödyllisiä kokemuksia, mutta helposti välttelee tiimin arjessa esiin nousevia haasteita ja toimintaa vaativia tilanteita.

Ajelehtijan tiimikaverit joutuvat usein miettimään, onko ajelehtijasta jotain iloa, vai kannattaisiko vain heittää faktat pöytään ja ulosmitata jarrupala kokoonpanosta. Ajelehtijan arvon johtaminen tiimin eduksi on haasteellista! Omassa tiimissämme Tiimiakatemian aikaan oli ajelehtija-Anssi, jonka ristiriitaista yritystä pysyä joukossa, vaikka omat ajatukset vetivät toisaalle, seurasimme kaksi vuotta. Lopulta tilanne oli niin kaksijakoinen, että ajelehtijamme hoksasi itse tehdä päätöksen ja jätti tiimin. Se oli selkeästi loistopäätös, vaikka silloin epäonnistuimmekin ajelehtijan hyödyntämisessä.

Aaltojen ajelehtimista hyödyntävät surffaajat ja sukeltajat. Miten sinä hyödynnät oman ympäristösi ajelehtijoita?

Viime viikolla Lappeenrannan AMK Tekniikan Osuuskunta Icaroksen valmennuksella näin välähdyksen myös toisenlaisesta  ajelehtimisesta ja arvosta, jota ajelehtija voi tuoda tiimille. Oivallus tuli, kun tiimi puhui pääasiassa IT-alalle suuntautuvista tukevaisuuden projekteistaan. Toiminnan suunta tuntui ohjautuvan vankan yksimielisesti ”omimmalle alalle”, kunnes yksi tiimiläinen rikkoi harmonian kommentoimalla, että vaikka kyseessä on Tekniikan Osuuskunta, voisi joitain projekteja tehdä muullakin alalla. Kommentoija oli myöskin kauppatieteitä opiskeleva rajojen rikkoja, joka jakaa aikaansa monen itselleen tärkeän asian välillä. Kommentti avasi keskustelua ja sai tukeakin, tiimi näki vaihtoehtoja.

Keskustelua kuunnellessani aloin miettiä, miksi joku ajelehtii? Ajelehtijat eivät ehkä viihdy vallitsevassa systeemissä, ja eivät siksi tartu siinä esiin nouseviin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Tiiminä tämä voidaan nähdä negatiivisena ja hidastavana tekijänä, mutta joskus todellisuus on toinen. Ajelehtimalla eri alueilla systeemiin kyllästynyt tekijä voi löytää mahdollisuuksia, joihin tarttuessaan hän tuo tiimilleen sellaista uutta, mitä 70 % normitekijöiden joukko ei koskaan löytäisi, koska heillä on tapana vain suorittaa mukavuusalueella ja seurata johtajaa.

Puhuin ajelehtimisen teemasta myös Monkeyn porukalle, ja Johanna nosti esiin kysymyksen: Onko tiimi ilman visiota vain joukko ajelehtivia yksilöitä? Monkey Business ei ole vieläkään kiteyttänyt visiotaan, vaikka puhumme siitä usein. Puhumme, että Monkey Business haluaisi olla sytyttävin yhteisö ja halutuin yhteistyökumppani. Samalla tosin puhumme, että Monkey Business on oppimisen designtoimisto, joka rikkoo rajoja. Ehkä olemme firmana luonteeltamme ajelehtija, joka hakee tosissaan vaihtoehtoja vallitsevaan systeemiin. Ajelehdimme alojen välimaastoissa IT-alalta luovien alojen ja vesiurheilun pariin, aina projekteissa 110 % heittäytymisellä. Olemme luovia yrittäjiä, ja haemme arvoa asiakkaillemme ja itsellemme kokemalla ja tekemällä asioita, joita löytyy avaralla katseella ja nohevalla tarttumisella.

Kuka haluaa johtaa ajelehtijan arvon firmansa hyödyksi? Kumma ryhmä Monkeystä on käytettävissänne.

Hyödyllisen ajelehtimisen teemaa edelleen ihmetellen,

Henna

Related posts:

Monkey Business uusi Internet-sivunsa ja aloitti suomenkielisen blogin Supervoimia! Jungnerismia! Mistä on Monkey Busineksen syyspäivät tehty?