Day 5: Reflektiota Kiinasta ja Intiasta
- Written by Ville Keksijä Keränen
- Published in Archive, Arkisto, English, Suomi
- Leave a reply
- Permalink
Bloggaus suomeksi alla:
Kävimme Tatun kanssa osana innovaatiomaisteriopintojamme tutustumassa Kiinaan (Shanghai, Taihu) sekä Intiaan (Kalkutta, Kharagpur, Pune ja Mumbai). Tässä blogipostauksia fiiliksiä matkalta. Kannattaa lukea myös englanninkielinen versio, siellä on tällä kertaa hieman eri teksti.
Olipahan seikkailu. Eilisen postaus liittyen dialogiin syntyi siellä. Olemme molemmat olleet hieman toipilaita reissun jälkeen, etenkin henkisesti. Kiina on iso, tai no, Kiina on valtavan iso, eikä ole yhtä Kiinaa, vaan joku 30 erilaista kaupungista ja alueesta riippuen. Shanghai on kuin mikäkin länsi-euroopan kaupunki. Ainakin se keskusta. Ja keskusta jatkuu ja jatkuu vaan.
Intiassa näimme Kalkutan pölyiset kadut ja Äiti Teresan työn. Sieltä otimme kyydin kohti Kharagpuria ja IIT:tä. Uusi maailma taas. IIT on paikallinen teknillinen yliopisto, jonne otetaan yksi tuhannesta hakijasta. Intiassa on myös paljon porukkaa. Vietimme puolipäivää paikallisessa hautomossa kasvuyrittäjyyden ekosysteemiin tutustuen. Jyväskylän Yliopisto ja IIT Kharagpur ovat tehneet jo muutaman vuoden yhteistyötä ja sitä kautta tämä tilaisuus aukesi meille. Kun lähdimme meille sanottiin: ”Laittakaa meille ehdotus yhteistyöstä. Ideat laimentuu ajan myötä, joten mitä nopeammin toimimme sitä parempi.”
Maiden koko ja kasvuvauhti on huimaa. Kiinassa hallitus päätti että minimipalkkoja nostetaan 10% vuodessa. Kiinan talous kasvaa myös n. 8-9% tänä vuonna. Kiina (tai Shanghain alue) on ehkä meitä n. yhden sukupolven jäljessä mutta tulee kovaa vauhtia perässä. Intiaan ero on suurempi, ehkä n. 2 sukupolvea. Mutta sielläkin kehitys ja kasvu on nopeaa. Ja koska heitä on paljon, tulee myös rahaa olemaan paljon. Tämä tarkoittaa sekä osto- että investointivoimaa. Kiinalaiset ja intialaiset omistavat jo nyt paljon maansa ulkopuolelta maita ja yrityksiä. Ja koska jengiä (ja rahaa) on niin paljon, he voivat ostaa tulevaisuudessa vielä enemmän.
Tässä vielä muutamia lukuja Kiinasta ja Intiasta.
Kiinassa on tällä hetkellä miljoona design-opiskelijaa.
Punen kaupungissa asuu n. 5 miljoonaa ihmistä.
Mumbaissa sijaitsevassa Dharavin slummissa asuu n. kahden neliökilometrin alueella miljoona ihmistä.
Pune ja Mumbai kuuluvat Maharashtran alueeseen, jossa asuu 180 miljoonaa ihmistä. Se on n. puolet EU:n väkimäärästä.
Uskon että palaan vielä Kiinaan ja Intiaan. Intiaan varmaankin ensiksi, tarkoitus on pilotoida konttikiertokoulua siellä ensi vuoden aikana.
Here’s the blog text in English:
Inside Ville’s journal after the journey to China and India.
Saturday night, 24th of November:
I have just arrived home 30 minutes ago. Just took a shower and now in my own bed. I have the cleanest bathroom that I have seen during the journey, and feel thankful for that. The trip was overwhelming, literally. Crazy schedules, loads of moving around but also many interesting people, places and experiences. Also, especially in India there’s potential for business which is very interesting. I’ll sleep now after long travel but will write more over the weekend.
Sunday night, 25th of November:
This 45sqm studio feels real big compared to India. We have so much space in here. We work hard for what? India and China will grow and soon own the Europe pretty much. So what should I (we?) do? I think falling into despair is no good option either. I think the middle class dream of owning an apartment ain’t my primary dream. Or something that would inspire me. Apartment, why not, but I prefer to be free for now.
I look up to sustainable entrepreneurs, who are making a difference with fair and green business practices. Maybe I need to become on of those? But there are so many interesting and exciting potential projects that I am troubled with the choice. There’s no time for everything. Life is too short to be spent doing case studies and not doing something that matters. Like Tatu says, today’s survival challenge for our generation is the survival with our head. I think we are doing a massive social test with all our 25/7 connectivity in the world today.
In Pune in a U-Theory workshop I met a lady, an experienced consultant, with whom we shared interest in educating creativity among youth. After the workshop she looked into my eyes and asked me if I would come back if she booked bunch of visits for me with potential partners for our rural design+entrepreneurship school. I said yes. That moment was really one of the highlights of my journey.
Tatu’s reflections: Free Flow of MINN Chindia
We don´t travel in order to be away from home. We travel to be able to return home. I cried some tears when leaving home and my family. I was travelling into myself. I am not sure if I experienced China. I was a bit disappointed, Shanghai was like any other big town in the world. Taihu, The Great Learning Center was powerfull experience. I could really connect to myself. The place is magical, full on energy, wisdom and laugh. I got a bit scared when realizing that our future is greatly depending on Chinas development. Maybe after 10 years they buy cheap labour from Finland. I felt happy and hope when visiting Fagor Ederlan Factory in Kunshan. And saw Alex, young Production Director really living through ”humanity at work” with Chinese employees. It was friend leadership!
What can I really do for better world? What can I really do to help these childrens? Do they have any future? I cried when leaving from voluntary work at Mother Theresas child house. I cried at the gate of India in Mumbai when thinking about Gandhi. I felt something very powerfull and got a bit scared. I cried when returning home. I am grateful for having healthy children, loving and caring wife, home
and Monkey community.
I have to be the change I want to see in the world. -Gandhi-