Bloggaus suomeksi alla:

Muutama viikko sitten juoksin kovalla kiireellä pitkin Helsingin keskustaa ehtiäkseni Jyväskylän junaan. No en ehtinyt. Kiroilin hetken, kahvittelin rautatieasemalla tunnin verran ja hyppäsin seuraavaan kohti Keski-Suomea matkanneeseen junaan. Olin kireä ja hermostunut. Mieli karkaili siihen, kuinka pitkällä olisin jo mikäli olisin ehtinyt edeliseen junaan. Hetken kuluttua junaan asteli herrasmies joka heti iloisesti jutteli takanani istuneille leideille. “Minähän taidan tuntea teidät! Olittekos aamulla Jyväskylän junassa?” Leidejä nauratti ja jutustelu alkoi. Kyseinen herra totesi paikkansa olevan minun vieressäni ja niinpä hän istahti seurakseni.

Juna, tärkeä kohtaamispaikka.

Kun hän kertoi viettävänsä 87-vuotis syntymäpäiväjuhliaan ja olleensa Helsingissä veteraanijuhlissa, jossa hänet oli palkittu ansioistaan minulle tuli erittäin vahva tunne siitä, että tämän kohtaamisen järjesteli jokin suurempi voima.

Aloitimme keskustelun. Hän kertoi minulle päivästään Helsingissä sekä huomioista, joita hän oli pääkaupungissa liikkuessaan tehnyt. Yksi niistä oli se, että pääkaupungin nuoriso on hänen mielestään paljon kohteliampaa kuin annetaan ymmärtää. Ratikassa matkustaessaan nuori herra oli noussut ja antanut paikkansa hänelle. Tämä oli hänelle iso arvonanto ja hän oli ollut erittäin vaikuttunut tästä eleestä.

Hän kertoi minulle minulle vaimostaan, jonka terveys oli alkanut viime aikoina reistailla. Sitten tyttäristään ja heidän perheistään. Aina välillä hän muisti kysyä minulta, häiritsenkö minä sinua? Vastasin kieltävästi joka kerta ja juttu jatkui. Kun hän kertoi tehneensä yli neljänkymmenenvuoden uran sillanrakentajana, aloin olla jo ihmeissäni. Hän oli toiminut työmaajohtajana käytännössä kaikissa suomen isoimmissa siltaprojekteissa. Hänen johdettavanaan oli toiminut tuhansia miehiä ja naisia. Tässä kohtaa en malttanut olla kysymättä hänen johtamisteeseejään ja näkemyksiään siitä, minkälaista johtamista Suomi hänen mielestään kaipaa. Pitkän tarinan ja monen mutkan kautta kiteytimme hänen johtamisteesinsä kolmen kohtaan. Nyt jaan ne teille, olkaa hyvät.

1. Luottamus
Sinun pitää luottaa toiseen ihmiseen. Luota siihen, että hän tekee parhaansa ja pyrkii auttamaan sinua ja joukkuettaan.

2. Kunnioitus
Jokainen ihminen on saman arvoinen. Työmailla oli monenmoista ukkoa, mutta kaikkiin toimi kunnioitus. Kun kunnioitin heitä, he kunnioittivat minua.

3. Ammattitaito
Koskaan ei voi olla valmis, sen voin sanoa 87-vuoden kokemuksella. Omaa osaamista ja ammattitaitoa voi ja pitääkin pyrkiä parantamaan.

Suurimman vaikutuksen minuun teki se, että jakaessaan ajatuksiaan johtamisesta hän lähti liikkeelle aina itsestään. Esimerkiksi luottamuksesta puhuessaan, hän painotti nimenomaan sitä kuinka hänen oli itse luotettava ensin. Samoin kunnioituksesta; minun pitti kunnioittaa kaikkia miehiä heidän asemastaan ja taustoistaan huolimatta.

Esa Saarisen lanseeraama Vincent Vega -filosofia, jossa syy kaikkeen tapahtuvaan haetaan aina itsen ulkopuolelta, oli tässä käännetty päälaelleen. Kaikki lähtee aina sinusta itsestäsi ja sinä itse voit vaikuttaa kaikkeen mitä elämässäsi tapahtuu. Ja kun tällaiset teesit kuulee 87-vuotiaalta, on niiden vaikuttavuus hurja.

Ehkä kovin totuus junamatkalla oli kuitenkin seuraavanlainen: Lapset ovat pieniä vain kerran. Sitten kun ne kasvavat, ne eivät ole enää pieniä.

Tämä lause toi reissumiehen silmänurkkaan pienen kyyneleen.

Janne

Here’s the blog text in English:

Few weeks back I ran with a great hurry alongst Helsinki city center in order to catch a train to Jyväskylä. Well, I didn’t make it. I was pissed for a while, spent an hour at the station drinking coffee and then I hopped in to the next train to Center Finland. I was tensed and nervous. “How far I’d be already closer to home, if I’d caught the earlier train” I thought. Few moments after this a gentleman walked into the train, who immediately talked lively to the ladies sitting behind me. “Hey, don’t I know you! Weren’t you in the train from Jyväskylä this morning?” Ladies laughed. Gentleman said out loud that it seems that his place is next to mine, so he sat beside me.

Train, an important meeting place.

When he told me it’s his 87th birthday and that he’d been at a war veteran get-together in Helsinki where he’d been rewarded for his actions, I got a really strong feeling that this meeting was set up by a greater power.

We began to discus. He told me about his day in Helsinki, and about notifications he had done while going around the capital city. One of those was, that the young Finns in the capital were much more polite than generally is let to understand. When going around with the tram a young man had stood up and gave his seat to this older gentleman. This had been a huge gesture of value to him and he had been really moved by this.

He told me about his wife, whose health had began to get worse. Then about his daughters and their families. Every now and then he remembered to ask, “am I bothering you”? I answered every time “No, for sure you aren’t!”, and the story continued. When he had told me he had been working over 40 years building bridges, I started to be amazed. He had been working as a sitemanager practically at every major bridge project in Finland. He had worked as a leader for thousands of men and women. At this point I couldn’t resist asking his leadership principles and his points of views about what kind of leadership Finland needs nowadays. After a long story and many twists and turns we crystallized his leadership principles to three bullet points. I’ll share those with you, here you go!

1. Trust
You need to trust to another person. Trust that person does his/her best and tries to help you and his/her team.

2. Respect
Every person is equally valuable. People on construction site varied a lot for one another, but with everyone respect was powerful tool. When I respected them, they respected me.

3. Professional skills
You’re never ready, that I can say with 87-year of experience. Your own professional skills you can and you should try to improve all the way.

The most impressive thing for me was, that when he shared his thoughts about leadership, he always started the story from where he himself stood. For example when talking about trust, he said that it is crucial that he trusts the people first. The same with respect; I had to respect every man and women despite their position and background.

Finnish philosopher Esa Saarinen has launched Vincent Vega- philosophy, which is as follows; when anything happens, the reason for the happened can be found from outside the person. With this gentleman’s principles that theory has been turned upside down. Everything comes from within you and you yourself can influence everything that goes on in your life. And when you hear this kind of principles from a 87-year-old, the influence is wild.

Maybe the greatest truth from the train journey is as follows; Children are small just once. When they grow up, they are not small anymore.
This sentence brought a tear in travellers eye.

Janne

Related posts:

Luukku 9: Oppimisen evoluutio Innovaatiot ovat enemmän empatiaa kuin teknologiaa – Innovation is more of act of empathy than technology. Luukku 12: Keltaisen meren strategia Luukku 14: Matkalla tulevaisuuden organisaatioihin