Tammikuussa kaksi apinaa lähtivät vuoden mittaiselle tutkimusmatkalle Australian kaukomaille. Hugo suorittaa täällä viestinnän ja kansainvälisen kaupan tutkintoa Bondin yliopistossa ja minä olen töissä myynti- ja markkinointitoimistossa.

Suomesta katsottuna lähes kaukaisimmassa maailman kolkassa asuminen on nostanut pohdintaan kysymyksen lähellä ja kaukana olemisesta. Toisaalta Suomi tuntuu olevan hyvin lähellä, sillä ystävien touhuiluja pääsee päivittäin seuraamaan facebookista, Suomen uutiset ja radiotkin ovat napin painalluksen takana ja Skypessä pääsee juttelemaankin vaivattomasti. Kuitenkin isojen ilojen ja surujen kohdatessa tajuaa olevansa kaukana. Osallistuminen teknologian välityksellä tuntuu silloin merkityksettömältä. Hyvien ystävien häätunnelmaa ei pysty kuvien avulla tavoittamaan ja esimerkiksi surussa tukeminen on skypen välitykselläkin vaikeaa, koska useasti ainut oikea tapa olisi vain rutistaa kovaa. Vain ajatuksen mukana olemisesta voi välittää, mikä sekin tietysti on jotain.

Samat viestinnälliset haasteet ovat tuttuja myös työelämän verkostomaisessa toimintamallissa, jossa tahot toimivat maantieteellisesti erillään. Joskus vierekkäisissä toimistoissa, joskus eri mantereilla. Teknologia mahdollistaa tiedon välittämisen ajantasaisesti ja nopeasti, mutta haastavampaa onkin esimerkiksi yhteisen ymmärryksen rakentaminen ja ristiriitojen ratkaiseminen sen välityksellä. Tutkimuksissa on todettu, että epävirallisen viestinnän vähäisyys eräänä on syynä näihin haasteisiin ja se hidastaa muun muassa luottamuksen syntymistä. Tämän vuoksi me Monkeytkin uskomme vahvasti ihmisten kohtaamisen voimaan. Jaetuissa hetkissä rakennetaan yhteistä kokemusmaailmaa ja synnytetään uutta. Tilaisuudessa luotu vuorovaikutussysteemi vaikuttaa siihen kuinka tehokasta tämä kehitys on. Syntyneitä siteitä voidaan sitten ylläpitää myös etänä, mutta moneen kertaan olemme huomanneet Monkey Busineksen leikkikavereiden kanssa, kuinka asiat ”nytkähtävät” huimasti eteenpäin lyhyenkin tapaamisen ansiosta. Minkä asioiden itse koet vaikuttavan luottamuksen syntymiseen? Tarvitaanko siihen aina kasvokkaista yhteydenpitoa?

Olemme siis kuluneen vuoden ajan innokkaasti täällä seuranneet apinoiden vauhdikasta menoa, mutta mikään ei vedä vertoja sille, että saisi juoda teetä teidän kanssa kynttilän valossa ja suunnitella yhteisiä seikkailuja.  Laittakaa pannut kuumiksi, kohta me jo tullaan!

Downunder-terveisin,

Hanne

Ps. Olen opetellut leipomaan täällä ihan superhyvää banaanileipää!

Related posts:

Monkey Business uusi Internet-sivunsa ja aloitti suomenkielisen blogin Supervoimia! Jungnerismia! Mistä on Monkey Busineksen syyspäivät tehty?