Joulukalenterin luukku kaksi: Keltaiset housut!
- Written by Ville Keksijä Keränen
- Published in Arkisto, Suomi
- Leave a reply
- Permalink
”On joulukuu ja blogista näkee sen…” Nyt on painetta apinoilla. Joka päivä julkaistava blogissa jotain. Mä tunsin tästä tänään vastuuta ja kysyin mahdollista aihetta. Ville sanoi: ”kirjoita keltaisista housuista”. Ja mä innostuin. KYLLÄ! Keltaisista housuista siis kirjoitan mutta mitä? Vanhempi poikani Kalle sanoisi tähän varmasti: ”isi, älä hulluttele”. Mutta siinähän isi on parhaimmillaan ja kokee elävänsä. Ja nuorempi poikani Paavo aka Pape näyttää tässä mallia:
Ensimmäiset keltaiset housuni ostin Jyväskylän JC:ltä syksyllä 2007 Villen innostamana. Hän oli tehnyt saman jo aiemmin. Housut olivat 50% alennuksessa ja viety jo varastoon, koska kukaan ei ollut niitä ostanut. Ja myyjä sanoikin minulle:”kyllä te aika hyvin erotutte tuossa pimeällä kävelykadulla. Kaksi keltahousuista kaveria.”. Eka keikka jossa housuja rohkeasti pidettiin oli Rovaniemellä YRITÄ-hankkeen päätösseminaarissa lokakuussa 2007. Keikasta ei muuta sanottavaa, mutta posket punottivat innosta ja keltaisista housuista. Kyllä niillä on aika hyvin erotuttu massasta. Ja juuri keltaisten housujen ansiota syntyi Frankfurtin kentällä sanonta: follow that yellow man!
Sittemmin keltaisia housuja on tullut vastaan caprina ja vaikka minä. Paras selitys keltaisille housuille tulee kuitenkin Hugon kavereilta: ”ostettiin nää siks et jonain päivänä saadaan alennusta jostain tapahtumasta, ku sinne tulee keltaiset housut jalassa”. Ja täytyy todeta, notta varmaan itsekin olen joskus saanut alennusta joltain kassalta. Kassahenkilöllä on mennyt sanat ja ajatukset sekaisin keltahousuisen aktiivipojan kanssa. Joskus olen jopa lukenut vastaantulijoiden kasvoilta järkyttynyttä epäuskoa. Yleisin suhtautuminen on kuitenkin linkkipysäkiltä kuuluva pikkupojan huuto:”makeet housut”. Ja naurua päälle. Sitähän tässä tarvitaan -naurua! Aina tulee mieleeni Irwinistä kertova elokuva, jossa Irwin sanoo lapselleen: ” taivaassa on pellejä vaikka kuinka paljon, mutta maan päällä aivan liian vähän”. Itse tykkään Ville Keräsen rohkeasta tyylistä, voisin jopa sanoa Villen olevan Pelle.
Minä kyllä haluan olla Pelle. Ja uskoa joulupukkiin. Ja niinä aamuina, kun usko horjuu on keltaisten housujen jalkaan vetämisellä ollut nostattava vaikutus. Yleensä joulukuun väri on punainen, mutta täten julistan keltaisen joulukuun alkaneeksi, ja samalla varoitan syömästä keltaista lunta.
Terveisin, keltahousumies Tatu.