Joulukalenterin luukku 20:- Kontissani on vaarallinen natsi!

Olin nuorempana töissä varastolla keräämässä tavaroita eräälle kauppaketjulle. Työ ajoittui toisinaan myös iltavuoroon joka saattoi kestää puolilleöin. Hedelmiä pakkaamasta päästyäni ajelin eräänä iltana kohti Jyväskylän keskustaa vanhempieni Fiat Cromalla. Jätin auton keskustaan Asema-aukiolle parkkiin, ja suuntasin kohti Kävelykatua – tarkoituksena tavata hieman kavereita ennen kotiinmenoa.

Palasimme baarista parin tunnin päästä. Itse olin kuskina joten starttasimme keskustasta, pudottelin kaverit yksitellen kotiin ja ajelin stereot täysillä raikaen kohti Laukaan Vihtavuorta auringon tervehtiessä minua kesäisessä aamussa. Pääsin kotiin mukavasti, parkkeerasin auton tutulle paikalle ja aloin keräillä tavaroita viereiseltä etupenkiltä.

Silloin alkoi tapahtua kummia.

Ensin ääni ilmaantui rentona narinana. Kuulosti aivan siltä, kuin auton jarrut olisivat luistaneet. ”Mutta eihän tämä auto liiku minnekään” … ajattelin. Ääni voimistui ja narina alkoi muistuttaa kaukaisesti kuorsausta. Katselin ihmeissäni ympärilleni, tutkiskellen aamukasteista ruohoa – mutta en kuukkelimaisesti pyörivästä päästäni huolimatta löytänyt ketään torkkumasta pihanurmelta. Tarkistin myös takapenkin mahdollisten nukahtajamatkalaisten varalta. Juuri kun olin kääntämässä katseeni pois takapenkiltä. Ääni kuului selvästi: * KRRRAAAAAAH …….. KRRRRAAAAAH ….*

Jumalauta – joku nukkuu takakontissa!!

Vanhempieni edesmennyt auto oli tuossa vaiheessa jo varsin kohtuullisen ikäinen, ja sen takakontin lukko oli hajalla. Kontti kyllä pysyi kiinni, mutta sen sai nostamalla ilman avainta auki kuka hyvänsä. Keräsin nopeasti kaiken tarvittavan autosta: matkapuhelin, tupakkaa, lompakko.. lisäksi nostin auton keskikonsolista raskaan mustan MagLiten, ja avasin oven hiirenhiljaa. Nousin ulos autosta, suljin etuoven varovasti painaen ja kiersin auton taakse. Tarttuessani takakontin reunasta kiinni kohotin lampun ilmaan, ja olin valmiina iskemään mahdollisen kirvesmurhaajan tajuttomaksi. Nostan kontin räväkkäästi ilmaan enkä ole uskoa silmiäni: takakontissani on ”täydessä tällingissä” oleva, ihka aito Skinhead jolla lienee ikää noin parikymmentä vuotta. Katseeni jähmettyy maihareihin, camo-kuvioisiin housuihin, pariin karuun tatuointiin sekä kaljuksi ajeltuun pähään. Koko komeuden kruunaa oliivinvihreä maihinnousutakki! Ääni kuuluukin nyt selkeästi: *KROOOOOOOOOOOOOHH!!*

”Matkustaja” jatkaa edelleen uniaan. Suljen peräkontin ja soitan hätäkeskukseen.

Hätäk: Hätäkeskus

Minä: Mulla on täällä kontissa natsi! Tulkaa hakemana se pois täältä!

Hätäk: *Naurua* Anteeksi mitä?

Minä: Takakontissa on vaarallinen natsi!

Hätäkeskuksen naishenkilö repeää totaalisesti, mutta saa kerättyä itsensä ja alkaa nauraen tiedustella tapahtuman yksityiskohtia. Selvitettyämme osoitetiedot ja muun välttämättömän, hän kehottaa minua odottelemaan poliisin saapumista pihassa.

Poltan pari savuketta ja odottaessani poliisia mietin, mitä ihmettä tämän pummikyytiläisen mielessä on liikkunut hänen hypätessään tuntemattoman auton takakonttiin – jonka aukioloa ei voinut edes huomata kokeilematta! Onko kaveri siis kokeillut kaikki mahdolliset autot ko. parkkipaikalta, ja viimein löytänyt väsyneenä yösijan? Onko hänet suljettu konttiin? Mikäli matkustaja olisi ollut edes hieman normaalimman näköinen, olisin varmaan tarjonnut tälle kyydin kotiin, mutta tällä kertaa tilanne kuitenkin on sen verran outo etten halua lähteä herättelemään häntä. Mitä jos hän nyt herää? Onko tämä vihainen? Lähteekö matkustajani karkuun? Eihän hän edes tiedä, missä paikassa on! On silkkaa sattumaan, ettei hän hypännyt kaukomatkalaisen kyytiin, joka olisi ollut menossa vaikkapa Tornioon. Olisihan se ollut huvittavaa herätä Oulun kohdalla bensa-aseman pihasta.. Tuleepa mieleeni sekin, että on varsinaista tuuria ettei yllärimatkalainen ole tukehtunut vaikkapa omaan oksennukseensa tai takakontin ilmanlaatuun – olisi ollut selittämistä virkavallalle.

Aurinko on jo korkealla, kun poliisit saapuvat Jyväskylästä kolmen varttitunnin kuluttua. Ensin partio ajaa talon ohi, joten minun pitää ohjeistaa heitä puhelimitse. Transporter pysähtyy luokseni, ja vanhempi kostaapeli kysyy huvittuneella äänellä: ”Täälläkö olis takakontissa natsi – höhöhöh?!”

Auto ajaa hiljaisen omakotitaloalueen pihaan, joka kylpee kesäisessä aamussa. Poliisit nousevat autosta ja jututtavat minua hetken. Mieleen jää kysymys, onko minulla jotain vaateita tätä kyseistä kaveria kohtaan. ”Ei ole, kunhan viette sen pois”, totean ja kerron meneväni sisälle tarkastelemaan tilannetta päätyikkunasta. Otan samalla valokuvan todisteeksi poliisiautosta pihassamme aamuyöstä – kukaan ei muuten varmasti usko tätä. Katson ikkunasta, kun partio aukaisee kontin, nappaa yllättynyttä mutta väsynyttä matkalaista käsivarsista kiinni ja kiskaisee tämän ylös. Siitä hänet talutetaankin suoraan maijan perään, ja matka kohti Jyväskylää voi alkaa.

Ihmisten motiivit heidän omalle toiminnalleen eivät ole aina kovinkaan selviä. Vielä epäselvempiä ne ovat muille, ellemme jaa näitä omia päämääriämme heidän kanssaan. Tähän Monkey Busineksellä tullaan panostamaan ensi vuonna erityisen paljon. Aiomma käydä läpi omat oppimissopimuksemme ja päivittää ne toisten kanssa. Näin voimme auttaa toinen toisiamme parhaiten ihmettelemällä toistemme ideoita, antamalla hyviä syöttöjä ja estämällä totaalisen pimennon silloin, kun väsymys uhkaa.

Ei myöskään pitäisi lakata ihmettelemästä asioita, ja mielestäni tämä ilmenee aina lapsissa erityisen hyvin; erään apinan sukulaisen nuorin oli taannoin mietteissään:

”Miksi autolla on peräkontti eikä peräaukko?”

Niinpä. Välillä kun molemmista putkahtelee jotain mitä ei odottaisi.

-Iiro Monkey

Tagged under

  1. Janne Reply

    Mahtava postaus Iiro! Otsikko olisi kyllä ollut vielä jännittävämpi jos se olisi kuulunut: Peräaukossani on vaarallinen natsi!

    // JanneMonkey

More Action. More Chaos. More Mistakes. More Learning.

© 2008-2015 Monkey and Banana Osk. c/o Crazy Town, Lutakonaukio 7. 40100 Jyväskylä. Y-tunnus: 1864486-7.

Soita toimitusjohtajallemme Tatulle +358 40 831 8118

Monkey Business is a registered trademark of Monkey and Banana osk. Monkeys reserve the right to change themselves and the world.