Joulukalenterin luukku 22; Ylläripylläri
- Written by Ville Keksijä Keränen
- Published in Arkisto, Suomi
- Leave a reply
- Permalink
Tämän joulun tunnelma on aivan erityinen. Suurin syy on siinä, että tämän aamun kalenterista tupsahti poikamerkkinen jouluvauva, kun mieheni siskolta tuli viesti vauvauutisista. 3 viikkoa etuajassa. Kaikki meni hyvin, onneksi.
Toinen ylläripylläri tapahtui oikeastaan jo eilen, kun kävin katsomassa leffan Rare Export. Olihan tuota lehdissä varoiteltu, että usko joulupukkiin kokee uuden kolauksen, kun näkee tämän leffa. Otin sen vitsinä. Nyt en ole varma haluanko enää nähdä minkäänlaista joulupukkia tänä vuonna. Saatikka tonttuja. Leffa kirvoitti mielenkiintoisen keskustelun Joulupukin syntyperästä ja monista eri vaikutteista, jotka ovat sulautuneet yhdeksi sekametelisopaksi nykyiseen CokaCola-pukkiin. Eikö yksi hyvän elokuvan tunnusmerkeistä ole se, että se herättää tunteita ja keskustelua? Kävin uteliasuuttani kurkkimassa myös lyhytelokuvia, joihin Rare Export pohjautuu. Mielenkiintoista, mutta minun makuuni ehkä vähän liian brutaalia. Tuli häijy olo. Kokeilkaapa itse, jos ette ole vielä ehtineet. Jos uskallatte.
Sitä ihmettelimme, että mitähän ystävämme mm. Britanniassa ja Japanissa tuumivat tällaisesta pukin alkuperän todistuksesta. Huhhuh! Joulupukki on perisuomalainen juttu ja senhän tämä elokuvakin kyllä todisti omalla erikoisella tavallaan. Suomalainen joulupukki vaan on ollut liian heviä kauraa ystävillemme ulkomailla ja ehkä itsellemmekin, joten sille on otettu ulkonäkö pyhimykseltä jos toiseltakin ja se on puettu nätisti punavalkeaan nuttuun ja hiippalakkiin. Voipi kyllä olla pieniä vaikeuksia pitää naama peruslukemilla ylihuomenna, kun sellainen CokaCola-pukki tulee piipahtamaan lahjojen jaossa. Onneksi tiedetään jo etukäteen kuka siellä koltun sisällä oikeasti on. Muuten saattaisin varautua vähintäänkin pesäpallomailalla pukin tuloon. En enää yhtään ihmettele sitäkään miksi pienenä pelkäsin joulupukkia ihan hirveästi. Syystäkin.
Onneksi meillä on se jouluvauva, jota ihmetellä ja joka tuo lämmintä tunnelmaa tähän jouluun.
Työelämävalmennusjaksoni saa jatkoa vielä ensi vuoden puolelle ja saan nyt jouluna hetken hengähtää ja olla miettimättä yrityksen perustamista. Alkuvuodesta uuden työelämävalmennusjakson aiheena ovatkin sitten myynti ja markkinointi. Tavoitteena on saada sen verran kattava asiakasverkosto ja tilauksia, että voin heittäytyä yrittäjäksi. Siinä on haastetta. Uskon, että olen oikealla tiellä.
Hyvää joulua! Ja olkaahan kiltisti.
TIINA!
Kiitos! Tää oli paras joululahja mulle. Lupasin nimittäin kirjoittaa keskiviikkona blogiin. Ja kun kipaisen sinne niin sä oletkin jo hoitanut homman. Nyt voin keskittyä täysillä siivoamaan. Good job.
Mahtava pyöränpyörähdys, sinä kirjoitit alussa elämänlahjasta. Minä olisin kirjoittanut toisesta päästä. Eli viime jouluaattona kuolleesta mummostani. Tulee varmasti itku jouluaattona. Niin sen täytyykin. Pitää olla tuntemisen arvoisia asioita. Jotain mitä muistella. Kiitos mummo!
Leppoisaa joulua kaikille.
Olen onnellinen.
Tantourist, siirtyy off line – in life.