Iso joukko apinoita, karvaisia ja karvattomia, kuitenkin niin keltaisia osallistui eilen Suureen Risteykseen Laajavuoressa. Koko kohtaamisen tarkoituksena oli synnytellä ajatuksia maailmanluokan innovaatiokeskittymästä tulevaisuuden Keski-Suomessa. Alku fiilis oli hyvä, aineellinen oppimisympäristö vaikutti olevan kunnossa. Olin kevyesti innostunut, paikalla oli paljon tuttuja huipputyyppejä ja monta tuntematonta vilkkusilmää. Sitten tilaisuus avattiin virallisesti ja homma ei imuttanutkaan minua mukaansa. Aktiivipoikamainen luonteeni ohjasi fokukseni muualle. Aloin lähestyä tilannetta itsedialogin kautta. Miksi en innostu? Onko vika vain minussa? Tietysti myös minussa, mutta pikaisien samanmielisten palautteiden rohkaisemana lausun julki omia ajatuksiani ja mielenmalleja tilaisuudesta. Tilaisuuden aineettoman oppimisympäristön fakiiroinnissa olisi ehkä voitu tehdä jotain toisin. Jotta olisi saatu huikeita tuloksia, nyt ihan kivan OK – palautteen sijaan. Tai sitten jälleen kerran olen yksin kieroituneen ajatteluni kanssa. Ja yliaktiivisuuden. Jäi vain tunne, että parempaankin olisimme pystyneet. Yritän ajatella kuinka?

Kyseessä oli vuorovaikutteinen tilaisuus. Yksi aineettoman oppimisympäristön kulmakiva on Johtaminen, juurikin vuorovaikutuksen näkökulmasta.

3.) JOHTAMINEN Systeemiäly? Millainen vuorovaikutusysteemi luodaan? Vaikka itseorganisoidutaan ja -ohjaudutaan niin kuka “omistaa” prosessin? Mielenmallini vuorovaikutuksellisuudesta?

Nyt tilaisuus avattiin virallisesti ja paneelikeskustelun kautta. Osallistujat joutuivat kuulijan rooliin. Paneelissa tuli viisaita sanoja puhuvilta päiltä. Niin viisaat sanat tosin helposti rajoittavat osallistujien luovuutta, tarkoituksena oli nollapohjalta kuvitella vuotta 2050. Nyt mielestäni suurin osa tulevaisuuskuvista kantaa enintään kymmenen vuoden päähän. Miksi on vaikeaa ajatella kauas? Mikä rajoittaa kykyämme ajatella tulevaisuutta? Voimmeko me synnyttää tahtomamme tulevaisuuden vai auttaa sitä syntymään? Mitä tekemistä yksilöiden itsensäjohtamisella on tulevaisuuden kanssa? Tai vuorovaikutussysteemeillä?

Viisaat sanat ovat usein vakavasti puhuttuna niin viisaita, ettei kukaan enää uskalla mitään vähemmän viisasta sanoakaan. Keskustelu ohjautuu siis tieto-tieto tasolle, eikä silloin iloitella. Toisin voisi olla jos alussa muotoutettaisiin inhimillistä vuorovaikutussysteemiä, hipaistaisiin vaikka tunne tason tietoa. Se on tietysti pelottavaa, olla läsnä inhimillisenä olentona roolin ja tittelin sijaan. Eihän tänne olla tultu hauskaa pitämään, vaan vakavasti miettimään. Turhaanko tässä olen tohtoriksi oikein väitellyt, kele!

Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto. A.Einstein

Harmillisesti tutkittu tieto on usein mennyttä tietoa. Toivottavasti vastaava risteys järjestetään niille jotka elävät tulevaisuudessa. Niille jotka eivät ole VÄITELLEET tohtoreiksi. Niille jotka tulevaisuudessa tulevat elämään. Niille jotka eivät pidä vallitsevaa systeemiä ainoana oikeana totuutena. Niille joille mikään ei ole mahdotonta. Niille joilla on mielikuvitusta. Lapsille ja nuorille tietenkin.

Ongelmia ei voida ratkaista käyttämällä samaa ajattelua jolla ne on synnytetty. A.Einstein

Tervemenoa vanhat pierut, emeritusprofessorit ja muut poteroissa tönöttäjät. Tilaa tulevaisuudessa on vain niille jotka käyttävät ajattelun Rexonaa eli Monkey Busineksen mielenmallipeliä. Osta heti tai haise. MMP-Rikastavamman yhdessäajattelun puolesta!

Related posts:

Hyvä keikka – parempi mieli! Ällikkämylly viritti taajuudet kohdilleen Business Scandal model? Van heleposti!