Työelämävalmennettavasta yrittäjäksi
- Written by Ville Keksijä Keränen
- Published in Arkisto, Suomi
- Leave a reply
- Permalink
Terve taas!
Täällä Kuvitellen ja Tiina. Kolmatta päivää vanha yrittäjä pähkii tässä käytännön asioita, kuten uuteen tietokoneeseensa liittyviä pähkinöitä. Tässä on moodi vaihtunut työttömästä työelämävalmennettavasta itsenäiseksi yrittäjäksi. Enpä voi soittaa kellekään atk-tukeen, että tulisitko hei vähän auttamaan, mullon pieni probleema. Vinkkejä saan kyllä mistä löydän tietoa miten saan jonkin homman tehtyä. Hyvä niinkin.
Tässä parin päivän sisällä olen huomannut, että ainakin itselläni on vielä ihan hirveästi kaikenlaisia käytännön haasteita ratkottavana ja pähkittävänä. Olen ollut itseni matkatoimisto, atk-tuki, henkilöstöpäällikkö, riskienhallintajohtaja, talouspäällikkö, materiaalivastaava ja mitähän vielä.
Vielä kuukausi takaperin suhtauduin tähän yrittäjyyteen vielä vähän leikkimielisesti. En oikein osannut ottaa hommaa tosissaan. Nyt se on otettava.
Vähän on huono omauntokin, kun tätä kirjoitusta teen. Tuntuu, että taksamittari nakuttaa koko ajan olan takana. Moninaiset ovat tunteet, mutta ylen tyytyväinen olen, että tällä tiellä nyt olen.
Siemenrahahakemuksen laitoin alkuviikosta eteenpäin ja naisyrittäjälainan hakemus odottaa tuossa vieressä postitusta. Alun perin mielin lähteä yrittämään ilman lainoja, mutta sittemmin mieli muuttui, kun alkoi hahmottaa tulevaa laskupinoa.
Tuntuu, että ajatus harhailee koko ajan ja takana on muutama ihan hirveän huonosti nukuttu yökin. Ei sen takia, että jokin erityisesti stressaisi, vaan sen takia, ettei vuorokaudessa tunnu tunnit riittävän kaikkeen mahdolliseen. Minulle on kertynyt repun pohjalle kamala kasa erinäisiä kummallisia muistilappuja, joihin hädän tullen olen jotakin kirjoittanut ylös, etten unohda asioita ja silti tuntuu, että puolet unohtuu. Tänään siirsin ne vihkoon ja yritin jäsentää kiirellisiä tärkeitä, tärkeitä vähemmän kiireellisiä ja kiireettömiä asioita, vai mitä niitä nyt onkaan. Tuntuu, että oma kovalevy on välillä vähän kovilla, koska koko ajan tulee uutta tietoa, joka pitää tallentaa tuonne pääkoppaan.
Tänään hyppään vielä junaan ja matkaan kohti Poria. Siellä on Yliopistokeskuksella seminaaripäivä huomenna perjantaina aiheesta luovuus. ”Hei, c’mon! Mä laittaisin linkin tähän, jos mä nyt vaan osaisin sen tehdä. Tää on just tätä…Siis, kyllä mä sen PC:llä osasin, mutta miten se tällä Macillä tehdään?”
Ei kuulkaa, nyt riittää tältä erää. Sovitaan niin, että palaan asiaan, kunhan olen selvittänyt miten tämä Mac toimii ja kunhan olen ladannut kaikki tarpeelliset ohjelmat tänne.
Apinoille isot halit ja kiitokset ja ottakaahan nyt jo pian toinenkin harjoittelija sinne valmennettavaksi 😉
Kuvitellen,
Tiina