Joulukalenterin luukku 4: Kukahan korjaisi tiessä olevan reiän?

Palasin juuri Suomeen Sao Paulosta Brasilian Tiimiakatemian käynnistyspuuhista, ja moni on kysellyt, miltä tuntuu olla täällä taas. Erilaiselta, voin kertoa.

Olen juuri syntymäpaikassani Iisalmessa. Isä muistutti, että siitä on jo vuosi kun viimeksi kävin. Niin se aika vain hujahtaa siivillä, mutta ystäväni Joonaksen sanoin: ”Turha sitä on miettiä miten pitkään mistäkin on mennyt, pääasia on että on nyt siellä taas. Eivätkä vuodet mittaa aikaa, vaan muuttuminen. Vain se muuttuminen vie eteenpäin. Aina voi myös pysyä samana ja elää hetkessä. Tai voi elää hetkessä jättäen toisen hetken taakseen.”

Olin jättänyt hetket poreammeessa vuodeksi, oli jo aikakin palata.

Suomessa elämä tuntuu erilaiselta. Muuttuminen on läsnä ennen kaikkea Monkey Busineksen meinigissä. Emme enää puhu tuotteista, kuten mielenmallipeli. Puhumme tiimeinä vedettävistä pitkistä muutosprosesseista ja oppimismatkoista, joiden sisään mahtuvat kaikki vuosien varrella kehittämämme työkalut sekä ennen kaikkea prosessioppimisosaaminen ja dialogi, joissa tiivistyy meidän terävin taitomme. Asiakas saa valita itselleen sopivimman tiimin nyt jo seitsenhenkiseksi kasvaneesta apinalaumastamme ja halutessaan myös osittain sen ulkopuolelta. Luotamme siihen, että pitkäaikaisella prosessilla saamme jokaiselle aikaan leveämmän hymyn ja suuremman hyödyn, kuin vain silloin tällöin tarjottavalla innostavalla työpajalla.

Keltaisemman ja hauskemman maailman synnyttäminen on pitkäkestoinen urakka.

Viime perjantaina pyörähdimme Villen kanssa Helsingissä pro-amatöörejä tutkivassa keskustelutilaisuudessa. Ehkä sen innoittamana meillä tuli myöhemmin puheeksi suomamalainen työilmapiiri. Ville kysyi minulta, mitä mieltä olen siitä. Oletusarvona taisi olla hieman negatiivinen näkemys tuhansien murheellisten laulujen maan tyyliin vedoten, mutta en pystynyt muuta kuin kehumaan näitä oloja. Suomessa ihmiset ovat päämäärätietoisia ja aloitekykyisiä. Jos joku homma täällä aloitetaan, niin se myös lopetetaan. Ei ole vain tuhansia alkuja ilman jatkoa, on pitkäjänteisyyttä. Jos oma pomo ei tykkää jostain projektista, vaihdetaan työtä, mutta hyvät projektit viedään aina loppuun. Näin kuvittelen. Brasiliassa oli paljon alkuja, paljon rahattomia projekteja ja paljon kauniisti ajattelevia kavereita, joiden mielenmaisemista oli vielä pitkä matka käytäntöön.Kulttuurien kirjoa voisi kuvata tällä ajatuksella, joka on kehittynyt vuodesta 2009 ensimmäisestä latinalaisen amerikan työmatkastani alkaen.”Ecuadorissa aikoinaan tuntui maan tavalta, että jos tiessä on reikä, laitetaan kädet ristiin ja rukoillaan, että joku, ehkä jopa Jumala, korjaa sen. Brasiliassa tuntui, että jos tiessä on reikä, toivotaan että pomo tekee aloitteen ja korjaa sen tai pyytää korjaamaan sen, jolloin korjataan. Suomessa kaikki korjataan itse ja jopa ihan omalla luvalla.”

Aurinkoinen & vehreä työskentely-ympäristö Sao Paulon Brooklynissä Brasiliassa.

Elän nyt Brasilian hetkessä. Projektimme siellä etenee ja kasvanee Sao Paulosta Rioonkin. Suuri maa ja suuret organisaatiot, kuten Santander, Natura, Grandene, Petrobras ja Senac, joiden kanssa siellä toimimme, vaativat impulsseja monesta suunnasta ja laajalla rintamalla muuttuakseen. Luonteenomaisesti ja suomalaisittain koen tällaisen alun haastavana hommana, joka on saatettava loppuun.

Brasilian kaveripiirissäni kuuluisaksi muodostui sana ”finitiative”, joka leikkii sanoilla Finnish & Initiative & Finishing ja tarkoittaa suomalaista, joka ensin aloittaa ja sitten saattaa asiat loppuun. Tämä projekti voi viedä muutaman vuoden tai kymmenen vuotta, mutta eivät vuodet mittaa aikaa, vaan muuttuminen – tavoitteenamme Brasiliassa on nimenomaan muuttuminen – maan vallitsevan oppimiskäsityksen ja yrittäjyysmallien muuttuminen.

Monkeyssä alkaa tämänkin Brasilian projektin myötä olla vahvaa muutosprosessiosaamista. Vastaavaa osaamista on kehitetty kotimaassa muutaman organisaation kanssa. Kenenkähän kanssa päädymme jakamaan muutosprosessiosaamistamme seuraavaksi?

 

Keltaisin miettein,

Henna

 

Tagged under

  1. Joonas Helenius Reply

    ”jos joku homma täällä aloitetaan, niin se myös lopetetaan.” tässä olen huomannut joskus myös negativisen puolen.. välillä emme osaa ampua ideoita vaan puskemme eteenpäin ideaa jonka tiedämme olevan kuollut jo syntyessään.

    Mutta jokainen ideahan on kuin meidän oma lapsi, kukapa tahtoisi luopua omasta lapsestaan ilman taistelua.

    ”Läpi harmaankiven, vaikka portti olisi vieressä auki uudelle vihreälle laitumelle”

    1. Henna Reply

      Heip Joonas,
      kiitos kommentista, joka oli realistinen!

      Olenkohan itse taivaanrannanmaalari kun uskon, että huonokin suunnitelma on hyvä kunhan sen toteuttaa? Tympeintä on se, jos mitään suunnitelmaa ei jakseta & osata toteuttaa systemaattisesti loppuun asti, vaan vaihdetaan plania ekojen vastoinkäymisten kohdalla.

      Työilmapiiriin viittauksessa unohdin mainita kontekstini. Toimin pääasiassa yrittäjien kanssa, ja yrittäjäthän ovat positiivisia, kärsimättömiä ja sinnikkäitä. Ja useimmat valmiita tekemään todella pitkäjänteisesti duunia unelmiensa toteuttamiseksi.

      Mut jossain vaiheessahan omista lapsista on myös luovuttava 🙂

      Henna

More Action. More Chaos. More Mistakes. More Learning.

© 2008-2015 Monkey and Banana Osk. c/o Crazy Town, Lutakonaukio 7. 40100 Jyväskylä. Y-tunnus: 1864486-7.

Soita toimitusjohtajallemme Tatulle +358 40 831 8118

Monkey Business is a registered trademark of Monkey and Banana osk. Monkeys reserve the right to change themselves and the world.