Oppimista johtamisesta – Prototyyppiasenne käytännössä
- Written by Ville Keksijä Keränen
- Published in Archive, Arkisto, English, Suomi
- Leave a reply
- Permalink
Bloggaus suomeksi alla:
Olen tutustunut viime vuonna paljon muotoiluajatteluun ja prototyyppien teko on noussut vahvasti esille. Viime viikolla kovien pakkasten aikaan meillä oli MINN-maisteriopintojen toiseksi viimeinen lähijakso Taulun Kartanossa, ja minulla oli kunnia toimia oppimistiimimme vetäjän yhdessä David Vorpalinan ja Athlonin Gorkan kanssa. Meillä meni hyvin! Saimme paljon positiivista palautetta virtaavasta ja avoimesta tyylistämme. Kokeilimme uusia juttuja, esim. julkisia akvaariotapaamisia johtajien kesken, jotka toteutettiin SCRUM-hengessä seisten. Näin dialogi meni mukavasti eteenpäin, ja muut tiimiläiset hyväksyivät päätöksemme mukisematta.
Kovin kolahdus tai oppi minulle itselle johtamisesta oli prototyyppiasenne käytännössä. Välillä kun pienryhmämme meinasi jäädä jonkin tehtävän kanssa jumiin ja ahdistus alkoi nousta, sanoin että ajatellaan tehtävää prototyyppinä, josta voimme oppia. Samalla hetkellä kaverieni hartiat rentoutui ja pääsimme eteenpäin. Laatu oli tarpeeksi hyvää, eikä ”prototyyppiä”, eli tässä tapauksessa jotain konseptia, tarvinnut palata hiomaan uudestaan. Eli ratkaisun ajattelu prototyyppinä avasi mieleen rakentumassa olleen ajatusjumin tai -padon erittäin hyvin.
Here’s the blog text in English:
Last week we had the second last session of our Minn -Masters program. I was chosen to be the captain alongside with David Vorpalina and Gorka from Athlon Coop. We did some cool experiments such as agile birth giving with a quite rigid process including open aquarium meetings of open dialogue among the captains. A more about that 4hr process to solve almost any challenge coming up soon.
But what I really learnt as being a leader was that when we got stuck with our working group into some thought or something, I said to my team to think of the the issue at hand as a prototype that we can later fix in case needed. That helped a great deal, the level of anxiety came down immediately and we moved on. And in fact, we did good enough quality and there was no need to come back. But thinking about the task at hand as a prototype helped us to accomplish the task in shorter time and with less anxiety.