Bloggaus suomeksi alla:

”Tulemmeko videolta vai onko tämä suoraa lähetystä?”- kysymyksen esitti Pekka Himaselle viisivuotias lapsi lasten ”filosofiankurssilla”. Minusta siinä kuultiin totuus lapsen suusta. Lapsi oli ilmeisesti havainnut aikuisten ohjautuvan usein autopilotilla. Aivomme ovat laiskat, kun ne kerran yhden ajatus – ja toimintapolun oppivat, yrittävät ne tarjota sitä samaa joka kerta. Raahaamme kaikki vähintään seitsemää kuolemansyntiä mukanamme joka hetki.

Millaista kulttuuria organisatiossanne rakennetaan? Autopilotilla, vai systeemiälykkäästi? Piirros: Juha-Matti Kinnunen

Yrityskulttuurien näkökulmasta alihankkijakulttuuri on tässä ajassa kuolemansynti joka ei parane itsestään vaan tappaa. Se on videolta tuloa päivästä toiseen, suoraan lähetykseen siirtyminen kauhistuttaa jo ajatuksena. ”Kyllä se tästä virkistyy ja elpyy. Hiotaan vain insinöörilähtöisesti ja sisäisesti tätä meidän prosessia. Ja pitäydytään ydintuotteessamme, se ei vaan ole nyt viiteen vuoteen myynyt…”

Yhden tutkimuksen mukaan suurin osa Suomessa käytetystä tuotekehitysrahasta käytetään vaiheessa jossa tuotteen elinkaari markkinoilla alkaa olla ehtoopuolella. Kulttuurin muuttaminen vaatii käyttäytymisen muutosta, tekeminen luo kulttuurin. Mikäli yrityksen suuntaa halutaan todella muuttaa, vaatii se yleensä myös johtajien vaihtamista. Samassa ihmisessä ei ole kaikkia puolia. Ikänsä meriteollisuutta palvellut johtaja ei pysty ajattelemaan toimintaa ilman merta. Laiva puskee aina ajatuksiin vaikka samalla osaamisella ja teknologialla voisi rakentaa vaikka parakkikylän kuuhun.

Millaiset automaattipilotit rajoittavat sinun luovuutta? Piirros: Juha-Matti Kinnunen

”Moka on lahja” – ajatus tulee teatterimaailmasta jossa näytelmä etenee käsikirjoituksen mukaan. Hauskimmat hetket ja opit syntyvät yleensä kuitenkin käsikirjoituksesta poikettaessa, siirryttäessä suoraan lähetykseen. Tämä preesensissä eläminen ei ole helppoa virheitä välteltäessä, huippuunsa hiottuun tuotantoprosessiin ei haluta häiriöitä. Maailma muuttuu kuitenkin kokoajan kiihtyvällä nopeudella.

Tatu pureutuu blogitekstissään yhteen Monkey Busineksen ydintoimintoon, ”More mistakes.”

Nopeus sinänsä ei koske sisäisesti kaikkia business aloja, muutos on kuitenkin trendi joka pitää pystyä ymmärtämään. Globaalit heilahdukset ovat nopeita ja jyrkkiä. Paluuta yhteiskuntatalouteen ei ole tulossa. Tulossa on rajut rakennemuutoksen ajat jossa emme voi elää kokoajan käsikirjoituksen mukaan. VHS –formaatti romuttuu ja tilalle tulee reality-yhteiskunta. Totuus tulee tekemään kipeää.

Onko uuden syntyminen siis moka vai mahdollisuus? Kuinka mokaan suhtaudutaan teidän yrityksessä? Kuinka suhtaudut siihen itse? Kuinka auttaisimme alihankkijakulttuuriin juuttuneita yrityksiä poikkeamaan käsikirjoituksestaan? Kuinka mokailisimme enemmän ja iloisemmin? Kuinka osaisin kytkeä autopilottini pois päältä ja poiketa käsikirjoituksesta? Kuinka osaisin nauttia totuudesta?

Aktiivipoika Tatu pohtii kuolemansyntejä ja automaattipilotteja.

Kirjoittanut: Aktiivipoika Tatu

Related posts:

Arvopohjaista tekemistä Luukku 19: Parkour Organisaatio Mission Positive in Amazonia Miten johdetaan verkostoa?