Tatun kirje joulupukille v. 2008
- Written by Ville Keksijä Keränen
- Published in Suomi
- Leave a reply
- Permalink
Kirje Joulupukille.
”Nuori mies, minulla on sinulle ainoastaan yksi ohje. Missä ikinä ja kenelle tahansa puhutkin, pidä yksi periaate kirkkaana mielessäsi. Perusta sanasi aina omaan arvomaailmaasi.” Näillä sanoilla Stephen R. Covey, yksi aikakautemme johtamisguruista, ohjeisti Petri Niskasen toimintaa Nuorkauppakamarien maailman presidenttinä. ”Tuohimetsä, älkää ajatelko. Siitä ei seuraa mitään hyvää!” Näin totesi kouluttajakokelaani RUK:ssa syksyllä 1997. Sen jälkeen onkin mennyt mukavasti. Sydän on ilmeisesti tärkein ajatteluni elin. Sitä olen saanut käyttää myös RUK:n jälkeen. Olen yksinkertainen mies, joten minulle asiat aukeavat yksinkertaisina. Naiset eivät. Olen myös ”aivopesty” katsomaan maailmaa Tiimiakatemiamaisesta näkökulmasta. Näkökulmasta jossa kuunnellaan sydäntä. Pirun pienen tiimiyrittäjän näkökulmasta, joka uskoo pystyvänsä yhdessä ystäviensä kanssa muuttamaan maailmaa. Olen siis maailmanpelastusbisneksessä. Mielestäni se on ainoaa bisnestä jonka puolesta kannattaa taistella. Vielä en tiedä elättääkö se, mutta usko on vahva. Haluan lapsilleni tulevaisuuden. Tunnen toimivani aina omista arvoistani lähtien, raha ei kuulu niihin arvoihin. Niin kauan kuin tekeminen ei perustu rahan tavoitteluun, on yhteisö vapaa. Sitä ei voi huojuttaa. Humaanisuus arvona nostaa päätään. Afrikan yhteisöissä ei lama tunnu. Ei ole rahaa.
”Kansalla, joka ei tunne historiaansa, ei ole tulevaisuutta.” – Adolf Ehnrooth
Maailmamme on sairas. Sitä tuskin kukaan meistä voi kieltää. Joulupukkia ei ole olemassa. Sen myöntävät kaikki. Silti toimintamme vaikuttaa paljolti siltä kuin uskoisimme Joulupukin tulevan ja pelastavan maailman. Ihmiset ovat sairaita. Onko se syy – vai seuraus- suhteessa maailman sairaudelle? Saksalainen reformipedagogi Kurt Hahn (1886 – 1974) tutki aikanaan teollistumisen vaikutuksia yhteiskuntamme kehitykseen. Hän havaitsi yhteiskuntasairauksia, esimerkiksi kerrostaloissa asumisella oli useita mielenkiintoisia seurauksia. Vuorovaikutuksen väheneminen johti empaattisuuden puutteeseen. Talonmiehen ilmestyminen aiheutti vastuunottamisen puutetta, oli ”joku muu” jonka tehtävänä oli hoitaa yhteiset asiat. Ihmiset alkoivat ajautua sivustaseuraajan rooliin tekijän sijasta. Tietoisuus ympäröivästä maailmasta kehittyi lehdistön myötä. Vain ääriasiat uutisoitiin, vertailu huippuihin alkoi. Oma tekeminen alkoi tuntua merkityksettömältä. Syntyi fanikulttuuri, eläminen toisten tekojen kautta. Teollistuminen, sitä myötä kaupungistuminen ja koululaitoksen syntyminen ovat ilmeisesti meitä piinaavien yhteiskuntasairauksien takana. On hullua ajatella, että nykyinen kapitalismi olisi ihmisen kehittämien järjestelmien huipentuma. Globaali kapitalismi on erittäin epävakaa ja haavoittuvainen järjestelmä. Maailma tarvitsee uuden talousjärjestelmän, järjestelmän joka perustuu muulle kuin jatkuvan kasvun arvolle. Ihminen on kehittynyt, johtamisrakenteet täytyy kehittää vastaamaan uutta maailmaa. Tukkisumaa ei aina saatu purettua, se piti välillä räjäyttää. Dinosaurukset kuolivat kauan sitten. Nyt on suurten ja kankeiden organisaatioiden vuoro siirtyä historiaan.
”If you can dream it, you can do it.” – Walt Disney
Tulevaisuus on pienissä yhteisöissä. Ne ovat juuri niitä jotka ovat maailmaa koskaan muuttaneet. Haluamme luoda yhteisön joka kantaa samoja arvoja kuin yhteisöistämme tärkein eli perhe. Tällaisessa yhteisössä toimiminen perustuu täyteen avoimuuteen, läpinäkyvyyteen ja vapaaehtoisuuteen. Missiomme on kysymys johon haemme maailmalta vastausta. Yhteisöön liittyvät ihmiset haluavat auttaa meitä tuon kysymyksen ratkaisemisessa. Meidän kanssamme täytyy olla hauska toimia. Ihmisillä täytyy olla vapaus käyttää aikansa ja energiansa niin kuin haluavat. Mikäli he käyttävät sen missiomme puolesta, olemme iloisia. Emme tarvitse työntekijöitä, se on teollisen ajan keksintö. Tarvitsemme ihmisiä jotka haluavat oppia tuntemaan itsensä. Johtajan tehtävä on auttaa ihmisiä tuntemaan itsensä. Valmentaminen on oppimista itsestään, jotta voi auttaa muita oppimaan itsestään. Tulevaisuuden johtaminen on valmentamista. Tulevaisuuden johtajan täytyy osata johtaa itsensä oppimaan. Näin saa muutkin oppimaan. Paras lähtökohta yhteistuotantoon asiakkaan kanssa on jaettu ymmärrys ymmärtämättömyydestä.
Kaikki kaatuu johtamiseen.
VISA järjestelmän kehittäjä Dee Hock puhuu chaordic organisaatioista. Hän kiteyttää johtamisen seuraavasti: ”Johtamisessa ei ole kyse toisten tekemisestä paremmaksi. Siinä on kyse itsensä tekemisestä paremmaksi. Palkalla, vallalla ja tittelillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Johda itseäsi puolet ajastasi, johda esimiehiäsi neljännes ajastasi, käytä loppu aika vertaisiesi johtamiseen, palkkaa hyvää väkeä ja vapauta heidät tekemään sama. Kaikki muu on joutavuutta.” Tarvitaan siis esimerkillisyyttä eri tasoilla, käytännön tekemisessä, itsensäjohtamisessa ja yhteisön eettisen koodiston noudattamisessa. Tiedämme kyllä mitä meidän itse kunkin pitäisi tehdä maailman pelastamiseksi. Silti siirrämme keskustelun heti tasolle jolla emme voi vaikuttaa. Olemme itse pahin vihollisemme. Raha on saatanan keksintö. Työpaikoista on tullut saatananpalvontapaikkoja. Odotamme messiasta saapuvaksi ja pitäydymme samalla rahakultissamme. Zen – ajattelussa on totuus, tulevaisuutta ei ole. On vain nykyhetki. Silti budjetoimme aikaamme, tulevaisuutta jota ei ole. Teollisuuden synty pilasi kaiken. Joku alkoi mitata aikaa ja vaihtamaan sitä rahaan. Rakennettiin koulujärjestelmä tukemaan teollisuutta. Edelleen johdamme tuon ajan malleilla ja opetamme kouluissa. Haluamme ihmiset tasapäisiksi, pelkiksi käsiksi teollisuuden rattaisiin kumartamaan perusluterilaista suvaitsemattomuutta ja työetiikkaa.
Do the Never! –Seth Godin
Ajatus edeltää aina asian todellista olemassa oloa. Perustamme Monkey Business kahvilan yläkaupungille. Se on keltainen, leikkisä, vilpitön ja samalla toimistomme. Pelkkä toimisto ei tuota muuta kuin kehää kiertäviä ajatuksia. Emme kuitenkaan myy kahvia, vaan tarjoamme sitä ilmaiseksi. Myymme valmennuksia ja hauskoja asioita, haluamme vapauttaa organisaatioiden creativ paradox – tyypit. Yritysmuotomme on osuuskunta, taistelemme osakkeenomistajien etua vastaan. Yhteisömme jäsenet työskentelevät tietyn osan ajastaan kahvilassa, muun ajan vietämme ”toimistossa” asiakkaiden kanssa. Sijaintimme ja ilmainen kahvi takaa meille nuorison ajatuksissa kiinni pysymisen. Tarjoamme sparrausta ideoihin ja mahdollisuuden hoitaa laskutuksen osuuskuntamme kautta. Oman yrityksen perustaminen on iso askel työttömälle ja päällekkäiset rakenteet turhia. Johtamismallimme on nouseva johtajuus, tunnemme vahvuutemme ja käytämme niitä rohkeasti tarpeen vaatiessa tarttumalla peräsimeen. Yhteisömme ja asiakasheimomme rakentuu nopeasti hauskoista ihmisistä. Tarjoamme vain reilunkaupan ja lähituotannon tuotteita. Emme käytä kertakäyttöastioita. Vuokraamme hybridiautoja. Budjettimme on nähtävillä netissä. Unelmatorttua?
”Jumala ei kysy minulta, miksen ollut Mooses. Hän kysyy, miksen ollut Susya.” – Rabbi Susya
90 % USA:ssa ostetuista tuotteista päätyy kaatopaikalle 60 – 90 vuorokauden kuluessa. Esa Saarinen sanoo hyvän elämän syntyvän paremmista ajatuksista. Miksi emme kykene ajattelemaan ja kuvittelemaan? Haasteenamme on saada ihmiset ajattelemaan ja puhumaan. Kuperkeikka Päiväkodin perustaja Seija Kastari – Johansson kiteytti toimintansa tarkoituksena olevan juuri lasten ajattelun ja puhumisen kehittäminen. Ei niinkään ohjeiden noudattaminen tai kiltteys. Kuinka saamme yksilöt kukoistamaan? Gary Hamel kritisoi kirjassaan Johtamisen tulevaisuus voimakkaasti nykyisiä vallalla olevia johtamisrakenteita. Ne ovat teollisen ajan jäänteitä jotka ajavat ihmiset loppuun. Niiden rakenteiden sisälle on vaikea rakentaa hyvää elämää tuottavia systeemejä. Tarvitsemme jotain mitä emme vielä osaa kuvitella. Täytyy alkaa luoda. En yritä ennustaa tulevaa, luon sitä. En yksin, vaan yhdessä oikeiden ihmisten kanssa. Tekeminen edellä. Millaista historiaa sinä haluat luoda?
Tämä Tatun kirje joulupukille on kirjoitettu jouluksi 2008. Se on julkaistu Tiimiakatemia Magazinen Tulevaisuuden skene -palstalla lehdessä numero 4/2008.
Tatu Tuohimetsä
Monkey Business
tatu@banana.fi