Vuonna 2001 japanilainen kaverini tuli jouluksi meille kylään. Silloin oli Kainuussa rapiat -20c pakkasta, ja kaverilla pelkät farkut jalassa. Oli kylmä. Häntä paleli.

Suomalaisena kylmyyteen lapsesta asti tottuneena tiesin mitä tehdä. Menimme paikalliseen Anttilaan, ja ostimme molemmille samanlaiset pitkät kalsarit, kuosina taisi olla joku sininen graffiti-tyyli. Tämän jälkeen vedimme samanlaiset kalsarit jalkaan, ja tunsimme molemmat olomme lämpimäksi.

Vuonna 2004 aloitin opinnot Tiimiakatemialla ja aloin pohtimaan brändiviestintää ja markkinointia. Kuinka saada luotua lämmin suhde asiakkaaseen? Opin että markkinoinnissa pitäisi päästä lähelle asiakasta ja kumppania, ns. asiakkaan iholle. Tällöin muistin kokemukseni japanilaisen kaverini kanssa, ja lähetin viestiä Nansolle, että olisiko mahdollista saada juuri minun toivomalla kuosilla pitkiä Black Horse -kalsareita. Vastaus tuli nopeasti, ja minulle kerrottiin, että on mahdollista, mutta tällöin kalsareita pitäisi tehdä koko pakasta kerralla, mikä tarkoittaa useaa tuhatta paria. Päätin luopua projektista silloin.

Ajatus omista, tai omalla kuosilla olevista kalsareista on kuitenkin pyörinyt mielessäni siitä lähtien. Sittemmin olen tutustunut lisää markkinointiin, vaatepainatuksiin ja jatkanut yhteyden pitoa Nansolle. Täten sain ennen joulua vihdoin prototyyppierän pitkiä kalsareita pihalle. Tämä 15kpl satsi meni lähimmille kumppaneille kuin kuumille kiville, joten pitänee hankkia uusi sarja viimeistään ensi talveksi. Katso alta myös pieni promovideo:

Related posts:

Mainos on hyvä prototyyppi Neljä vuotta ensimmäisestä Monkey Business keikasta! Ydinmatskua! Luukku 12: Keltaisen meren strategia