Postaus
Piti laittaa postaus jo ensimmäisellä viikolla ja viimeistään toisella, mutta kolmanteen viikkoon pyörähti. Ihan käytännön syistä. Jep. Aika haipakkaa tässä on ollutkin viimeiset viisi viikkoa, eli siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran astuin Monkey Busineksen ovesta sisään. Monenmoista kuviota on ollut ja 4.10. alkaen vakiintui positioni Keltaisessa toimistossa työelämävalmennuksen myötä. Tällä konseptilla mennään ainakin Joulupukin saapumiseen asti. Sovimme Janne Monkeyn kanssa, että niin kauan kuin nyt olen tässä työelämävalmennuksessa Monkey Busineksessä, raportoin oppimisestani tänne blogiin, joten tässä tätä nyt tulee.
Mielenmalli
Mielenmalli työelämävalmennuksesta on monilla ihmisillä ehkä hieman negatiivisesti sävyttynyt. Kyllä itsekin ensin mietin, että mitä ne nyt tuollaista mallia minulle työkkäristä (korjaan Työ- ja Elinkeinotoimisto) tyrkyttävät. Lähinnä mieleen tupsahti kuva syrjäytyneestä, työelämästä jo hieman vieraantuneesta henkilöstä. Hetken funtsittuani asiaa selkisi sisällön loistokkuus. Ja kun kerran möläytin asian apinoiden kahvipöydässä, niin siitähän syntyi kustomoitu tuote juuri minulle ja minun tarpeisiini. Pääsen tekemään juuri sitä, mistä olen aina haaveillut, eli piirtämään. Olette jo nähneetkin tuotoksiani täällä blogissa sekä MB:n Facebook-profiilissa. Nyt mielenmallini TEV:istä on aivan toisentyyppinen. Se on ainutlaatuinen mahdollisuus kokeilla sitä mistä on aina haaveillut, muttei ehkä ole ollut rohkeutta toteuttaa sitä vielä.
Learning by doing
Tarkoituksena on polkaista oma yritys käyntiin ja siinä Monkey Business sekä yhteistyökumppani
Business Arena ovat lupautuneet auttamaan minua. Kosiskeltiin minua yrittäjäkurssillekin, mutta valitsin kerrankin sydämellä enkä järjellä ja päädyin loistavaan porukkaan, joka on täynnä hyvänlaatuista pörinää 😉 Paitsi ,että piirtelen apinoille kaikenlaisia kuvituksia, teen myös visualistin hommia BA:n kautta ja pian varmaan myös apinajoukkueen kanssa. Se tarkoittaa selkokielellä sitä, että kun joku luennoi tai esitelmöi jostakin asiasta, niin minä kiteytän sen sanoman kuviksi siinä kaiken kansan edessä. Tusseilla. Isolle paperille. Tämä seuraava esimerkki on kyllä tehty ihan A4:lle ja oli
ensimmäinen keikkani visualistina . Sain istua incognitona sivussa ja vieläpä viimeistellä värityksen kotona.
Seuraavan keikan teinkin jo isompaan mittakaavaan ja kaikkien edessä. Ihme kyllä, ei jännittänyt ollenkaan. Laatuun en ole ihan kauhean tyytyväinen, mutta maasta se pienikin ponnistaa. Tästä on suunta ylöspäin ja vain taivas on rajana.
Ylpeänä esittelen: Tulevia kollegoitani
Kävin tutkimassa eräänä päivänä
tulevien kollegoitteni sivustoja ja ilokseni huomasin, että minähän sovin vallan mainiosti taitojeni puolesta tähän joukkioon. Mieliinpainuvimmat visualistit ovat Andrew Park (UK), Gavin Blake (Australia), Ole Qvist-Sörensen (Tanska) (sorry Ole, mie en ossaa näpyttää siun nimmeen sellaista teikäläistä Ö-kirjainta) sekä Kelvy Bird (USA). Oppimisen aiheita löytyi valtavasti:
- piirtää vain muutamalla värillä, ehkä kyseisen teeman mukaan
- piirtää nopeammin ja vieläkin yksinkertaisemmin
- kehittää ideapankkia, josta voi lunttia kaikenlaisia kuvia
- pyytää esiintyjiltä/tilaisuuden järjestäjältä aina etukäteen edes jonkinlainen ohjelmaluonnos, jotta voi suunnitella paperilla tilankäyttöä
- etsiä sopivia työvälineitä
Työkalut
Olen tässä huomannut sellaisen hassun jutun, että kaikki, joille olen nyt puhunut visualistin hommista, ovat kuvitelleet, että teen töitä ainoastaan tietokoneella. Njaa, pitäisi varmankin sitäkin puolta kehittää, jotta voisi laajentaa toimenkuvaansa tulevaisuudessa. Minä nyt kumminkin tykkään tehdä enemmän kynillä. Siinä saa elävämpää jälkeä ja ainakin toistaiseksi minulla menee vähemmän aikaa tussityöhön kuin tietokoneella räveltämiseen. Ei silti huono idea osallistua vaikka jollekin kuvankäsittelykurssille tai vielä parempi olisi, jos saisi jonkun opastamaan kädestä pitäen muutaman päivän intensiiviperiaatteella. Esim. ruokapalkalla. Vapaaehtoisia?
Mietiskelin aivan aluksi, että isot niiden tussien pitää olla joilla työskentelee ja eräällä Tampereen reissulla Claes Olssonilta löytyikin vallan mainiot ja edulliset isokokoiset tussit, vieläpä vesiliukoisetkin. Niillä tuhertelin jotakin, mutta eivät ne minun käteeni asettuneet. Perheemme 3-vuotias sai ne omikseen ja hänestä tuli ikionnellinen tussien uusi omistaja. (Nyt on uusi keittiön pöytäliina uudesti koristeltu niillä ko. tusseilla ja taisipa sitä väriä löytyä valkoisista tuoleistakin. Hmm…). Sitten mietin, jotta raaskinko ”uhrata” rakkaat mangatussini tähän uuteen käyttötarkoitukseen. Pitäähän niitä kyniä käyttää! Jäävät liian vähälle käytölle kotona. Joten niin otin ProMarkerit käyttöön. Niissä on mukavaa se, että toinen pää on lituskainen ja iso, ja toinen pää soveltuu ääriviivoihin ja yksityiskohtiin. Eräänä päivänä tuli sitten Joulu aivan ykskaksyllättäen, kun Janne Monkey latasi eteeni ison setin Copicin tusseja, joista olin aiemmin uskaltanut vain haaveilla. Periaatteella, että kyllähän työntekijällä pitää kunnon välineet olla. No näitä minä nyt sitten käytän yhdessä ja erikseen. Copicit ovat siitä kivoja, että niitä saa uudelleentäytettyä, kun väri loppuu. Ekologista. Ja se sivellinpää on todellakin kuin sivellin. Tussien tutkinta jatkuu, mutta näillä mennään nyt toistaiseksi ja hyvin menee.
etualalla omat vanhat ProMarkerit ja takana Jannen tuoma Copic-setti
Paperista asiaa
Ostin itse Suomalaisesta kirjakaupasta HP Colour Laser A4-kokoista 120 mg paperia. Se on mukavan liukas ja kiiltävä pintainen paperi. Tykkään. Isompaa paperia ostivat BA:n poijaat sinne toiselle keikalle. Se on kotoisin Kirjapaino Karista. Kooltaan 70 cm x 105 cm, 170 gr ja aivan hemmetin kiiltävää ja liukasta. Mitä lie superglossya. Vähän liian glossya, ei meinannut tussi pysyä pinnassa. Sen sijaan minun käsiini se tussi tarttui sitäkin hanakammin. Itse kyllä siunasin kyseiset kaupat, kun en paremmasta ymmärtänyt…. No nyt ymmärrän. Eipä silti hukata hyvää paperia. Jälkikasvumme päiväkoti tulee saamaan hauskat ”julisteet” seinälleen, kunhan tässä kerkiän siirtämään luonnokset sille yliliukkaalle paperille.
Aikaansaannoksia
Tähän mennessä tuotettua:
- Johtavien ajatusten synnytysprosessi (JASP)
- Mielenmallipelin tuotteistus
- Monkey Busineksen syntytarinan kuvittamisen (Juhiksen homma) kuvittaminen
- apinoiden profiilikuvien tekeminen tänne blogiin (työn alla)
- Dive Camp-sarjakuva
- Mielenmallikuvat supersankarista ja tohvelisankarista sekä yksi- ja kaksikyttyräisistä kameleista
- BA:n Ideakahvilan kaksi visualisointia
- BA:n palveluiden tuotteistaminen (työn alla)
Tehtävänanto
Jälleen kerran Janne Monkey valjasti minua hommiin. Tai kaipa asia koskee kaikkia apinoita, mutta minä nyt kerkesin keulille 😉 Jokin kummallinen konttorihirviö on kähveltänyt kaikki haarukat Keltaiselta toimistolta. Toimeksianto kuului, että jos tulee asiaa kirpputorille, niin voisi hankkia uudet ruokailuvälineet. Kirppisvainuni heräsi heti ja koska olen tämän syyslomaviikon keskustassa BA:n toimistolla ihmisten ilmoilla, niin minähän syöksähdin heti ensimmäisenä päivänä
Centrum Kirppikselle ja sieltä tein Löytöjä. Haarukkalöydön tein kyllä omasta keittiönlaatikosta, jonne oli eksynyt eriparisia kihveleitä jostakin kumman syystä. Ja apinavessan pyyhkeetkin muuten otin kotiin pestäviksi. Se samainen konttorihirviö oli tahmannut nekin.
Loppukaneetti
Tässäpä tätä kai tälle kerralle. Tänään pitäisi vielä tutustua liiketoimintasuunnitelman ja kustannuslaskelmien tekemiseen, taittaa Jyväskylän Flamencoyhdistyksen jäsenlehti, piirtää BA:n kuvitukset valmiiksi (värityskelpoisiksi), luonnostella käyntikorttiin kuvitusta ja juuri nyt en muista mitä muuta. Hihat heilumaan siis!
Päätän raporttini Tölskästä tähän.
Aiheeseen liittyy
Hienoa Tiina! Mahtava postaus ja ihan överiä että päätit liittyä joukkoomme!
Saapa nähdä mitä kaikkea keksimmekään työelämävalmennuksesi aikana. Alku on ainakin ollut lupaava. Ennen kaikkea iloitsen sun rohkeudesta ja ennakkoluulottomuudesta tarttua toimeen.
Ensi viikolla taas uudet haasteet, nähdään pian!
Pingback: Viimeisimmät kuulumiset « Tiina Hoskari