Olen välillä ollut ällistynyt kuinka Monkey Busineksessä onnistumme päivästä päivään määrittelemään itsemme uudestaan. Ja äsken vessassa välähti. Selailin YPK:ta välähdystekniikalla ja löysin lauseen. ”Oppiminen on sitä että ihminen määrittelee itsensä aina uudelleen.” Opimme koko ajan yhteisönä paljon, joten edes jonkinlaisen järjestyksen säilymiseksi pää tekee uudelleen määrittelyä jatkuvasti.

Osallistun tiukasta vakaumuksestani huolimatta Helsingin Yliopiston Innoventurer -valmennukseen. Ja oppimista ei voi estää. Näen maailman sellaisena kuin sitä tarkastelen. Ja viimeksi sain jälleen elämänuskoa ja toivoa näistä Steinerin jo vuonna 1965 esittämistä ajatuksista, Luovan organisaation tunnuspiirteistä:

*Avoin kommunikaatio

*Kontaktointia organisaation ulkopuolelle kannustetaan

*Ei-spesilialistit otetaan mukaan ongelmanratkaisuun

*Ideoita arvioidaan niiden itsensä, ei keksijän statuksen perusteella

*Johto kannustaa uusiin kokeiluihin ennemmin kuin rationaalisuuteen

*Organisaatio ei keskitä päätöksentekoa

*Asiantuntijoille annetaan paljon autonomiaa

*Johto sietää riskinottoa

*Organisaatiota ei johdeta tiukasti tai jäykästi

*Henkilöstöä rohkaistaan osallistumaan päätöksentekoon

*Henkilöstöllä on hauskaa

Eli näillä mittareilla olemme luova organisaatio. Mittarit ovat vuodelta 1965. En tosin kovin montaa organisaatiota tiedä joka nämä olisi käytäntöön saattanut. Rationaalisuus ja talousohjurit puhuvat – ihmiset kärsivät, suurin osa potentiaalista jää piiloon. Niinpä jatkuvan uudelleen määrittelyn takia määrittelen tässä Monkey Busineksen jälleen uudelleen.

MONKEY BUSINESS – Ihmisten kohtaamisiin.

Olemme keltainen oppimisen desing- toimisto. Olemme keskittyneet vuorovaikutuskulttuurien muotoiluun. Rakennamme yhteisöllisiä ja vuorovaikutuksellisia oppimisympäristöjä.

MONKEY BUSINESS – Intohimona oppiminen.

Tantourist, turisti omassa elämässään.

Related posts:

Kulttuuri on strategia. Pysähtyminen Sallittu! Oppimisympäristön kulmakivat? Kepulikonsultointia?