Tuu tuu tupakkaa rullaa, mistäs tiesit tänne tullaa…
- Written by Johanna Hytönen
- Published in Archive, English
- Permalink
Ku mää tulin synnytyssairaalasta kottii, mulla oli hirmunen hikka. Sisarukset sitä ihmetteli ja naureskelivat mulle. Vielä 28 vuotta myöhemmin sitä muistellaan monesti… Sillo iha pienenä mää nuikuin merensinisessä kehdossa, jonka päissä oli sydämet. Se selittääkin paljon sitä miks musta on tullu tämmönen…
Mää olin menneellä viikolla kotona käymässä, kun kehto pompsahti mun mielee jostaki. Mää tiesin et se on ullakolla. Mää oon se nähny siellä monesti, vanhojen vaatteiden alla. Pyysin siskoni mukaan kantoavuksi. Yllättävän helposti saatiin kehto alakertaan kannettua. Se oli hieno! Maalia oli upeesti kulunu ja puuosa oli tullu näkyviin. Ajan patinaa näky pinnassa. Toisesta päästä sydän oli lohjennu pois.
Kehto oli ollu ullakolla yli 25 vuotta. Mää en enää hennonu viiä sitä takasi sinne. Se ei oo sen arvone paikka. Samassa kehdossa on nukkunu vauvana mun isä, Esko ja sen sisarukset. Siinä on nukkunu myös mun isänisä, Johannes ja kenties myös sen sisarukset. Ajatus eri sukupolvien yhteisestä kehdosta lämmittää mun mieltä. Hetkessä kehdosta tuli mulle tärkeä.
Se kehto on nähny paljon. Sillon, kun se on tehty, 1861, Suomi on ollu ihan eripaikka. Ihmisten elämänmeno on ollu iha toisenlaista. Kun mun isä on ollu pieni, on Suomessa ollu sota. Mää nään silmissäni sen vanhan tuvan, jonka nurkassa kehto on ollu turvapaikka pienelle. Siitä asiasta mää oon saanu lukee mun isotädin, Impin, saamista kirjeistä niiltä ajoilta. Kirjeitä on lähetetty rintamalta, ystäviltä, sukulaisilta, karjakkotyötovereilta, tuntemattomalta ystävältä. Niissä kirjeissä on elämän makua! Paljon iloa pienistäsuurista asioista. Suurta surua, huolta, iloa, rakkautta, toivoa. Tarinoita elämästä ja kuolemasta. Uskomatonta sitkeyttä ja halua selviytyä. Kallisarvoisia muistoja!
Ai nii, mistä mää tein sille kehdolle? Mää toin sen mun kottii. Eka siitä piti tulla yöpöytä, mut ei se sitte käyny. Sit mää veivasin huonekaluja paikasta toisee ja sovittelin sitä millo mihinki. Loppuje lopuks se asettu sohva ettee. Mää pistin kirjoja sissää ja kannen päälle. Sillä on uus elämä, keskellä mun kotia.
Johanna