Bloggaus suomeksi alla:

Viime viikkoina olemme saaneet paljon pyyntöjä suurehkoilta yrityksiltä, joissa huolenaiheena tuntuu olevan, kuinka saada ihmiset työskentelemään sydämellään. Unelmatyöntekijä on tyyppi, joka sitoutuu työhön sydämensä pohjasta ja tunteillaan. Nykyään tällaiset ihmiset tuntuvat olevan isoissa firmoissa vähissä, kun irtisanomisuhka pelottaa ja jatkuvan paineen alla on aika vaikeaa rakastaa sitä mitä tekee.

Apinoille pyynnöt sydänten sytyttämisestä ovat innostavia ja samalla haastavia. Saimme niitä Brasiliassa kahdelta isolta globaalilta organisaatiolta, pankilta ja öljyfirmalta, ja mietimme vain, kuinka me voisimme ajatella yritysten johtohahmojen kanssa ja puolesta sitä kuinka heidän johdettavansa sitoutuisivat sydämellään työhönsä. Tässä skenaariossa on jo kolmen sydämen yhdistämishomma: ensin oma, sitten johtajan ja sitten johdettavan. Koko ajatusketku tuntuu epäloogiselta, ja jopa puistattaa. Mutta tarvetta on, sillä monissa firmoissa työn loppumisen uhatessa ihmiset kovettavat sydämensä ja tekevät vain sen, mikä on välttämätöntä, mikä tietenkään ei riitä, kun tavoitellaan rakkaudella tehtyä jälkeä.

Surkea tilanne. Mafalda miettii kuinka laittaa laastarin sydämeen. Tätäkö työpaikoillakin?

Tuntuu, että sydänten syttymiseen pitäisi olla syytä jossain suuremassa: missiossa, visiossa, luontevissa esimerkeissä lähiympäristöstä. Minulla ja meillä apinoilla onneksi on tällainen sytyttävä yhteisö, jossa jokainen toimii tunteillaan. Ajattelin tätä viimeksi kun ystävämme Manish Strivastava Intian Mumbaista kommentoi viime sunnuntaitaan: ”Sunnuntai-iltapäivä. Katukahvila puun alla. Mukavaa musiikkia kadun hälinän keskellä. Odotan ystävääni Josea Tiimiakatemialta, jotta voimme luoda uusia globaaleja sosiaalisia innovaatioita tähän maailmaan. Nykyajan merkitykselliset revoluutiot saavat alkunsa katukahviloissa eikä korporaatioiden kokoushuoneissa. Tervetuloa kahvilatalous!!!”  

Aivan! Vaikka on sunnuntai, miehet työskentelevät sydämellään ja täydellä innostuksella. Niin suuri on into, että ennen kotiin lähtöään molemmat jakavat pari twiittiä, FB-kommenttia ja myös valokuvan tästä työtapaamisesta. Tätäkö se on, mitä sydämen yhdistämisellä työhön tarkoitetaan niissä lukuisissa pyynnöissä? Tämantyyppisiä tunnelmia pystymme kyllä jakamaan ja tartuttamaan, tämä on arkeamme ja ydinosaamistamme. Tällä hetkellä Monkeyn syksyyn aukeaa kolme Johtavien Ajatusten synnytysprosessia, jotka tähtäävät sydämellä tekemiseen organisaation joka taholla.

Mitä tekisit jos et pelkäisi?

Matkalla Tukholmaan SoL European Forumiin,
Henna Monkey

Here’s the blog text in English:

In the past few weeks Monkeys have received a lot of requests from rather big companies, that seem to have a worry about their employees who don’t connect their hearts in their job. A dream employee is a person who works with a big heart and is emotionally involved with the job and the company. Nowadays there’s just a big shortage of this kind of people, since the trendy layouts feel like lurking around the corner, and it’s hard for anyone to love what you do when you work under a continuous pressure.

Sad situation. Mafalda is wondering how to place a bandaid for her heart. Is this feeling taking over today's workplaces too?

For the Monkeys these requests for encouraging the hearts are exciting, and challenging at the same time. In Brazil we got this kind of request from two multinationals: a bank and an oil company, and we just wonder how might we think for the leaders, how their employees would connect their hearts with their job. For me there are already three hearts to connect in this scenario: my own, the one of the leader and the one of the employee. The whole chain feels like somehow unlogical and gives me shivers. I wouldn’t like to end up in situation where someone else thinks for me how would I get myself in flames and connected with my heart. But there seems to be a big need for this thinking, since the fear of loosing the job or seeing good friends loosing theirs makes many people in the bigger companies harden their hearts and do just the minimum obligatory stuff, which clearly isn’t enough when we’re aiming to the results made by love.

I’m sensing that the reasons for connecting with the heart should arise from something bigger, such as a common, useful mission, vision and natural examples around. Me and us as Monkeys are happy to have this igniting collective, where everyone is emotionally involved and works with the heart. I thought of this again last Sunday when our friend Manish Strivastava from Mumbai, India, commented his day: ”Sunday noon. Street Cafe below tamarind tree. Nice music and breeze between street hustle-bustle. Waiting for my friend Jose from Team Academy to seed global social innovation ideas. New world is revolutionalizing more in street cafe than corp board room. Welcome to street cafe economy!!!”

Exactly! Although it’s Sunday these guys work hard with their hearts in the matter and are very excited about what they do! So excited, that both of them post few tweets and FB updates plus a photo of this working meeting. Is this what you mean when you ask for people who are connecting their hearts with the job? This type of feeling we are certainly able to share and spread. This is our everyday life and our core competency. At the moment we have three processes of creating Leading Thoughts in large companies going up for autumn. They aim for connecting the hearts in all levels of the organization.

What would you do if you were not afraid?

On my way to Stockholm for the SoL European Forum,

Henna

Related posts:

Tervetuloa globaali learning jazz! Keltainen johtamisen vallankumous käynnistyi Sao Paulossa Miten saada organisaatiosi jokainen pää ja sydän mukaan? Global Sustainability Jam 22.-24.11.2013