
Jännittävää vuorovaikutuskulttuuria
- Written by Ville Keksijä Keränen
- Published in Arkisto, Suomi
- Leave a reply
- Permalink
Eilen sain ensimmäisen kokemuksen johto- tai ehkä paremminkin ohjausryhmätyöskentelystä. SWING-projektin johtoryhmä kokoontuminen sujui jännittävissä tunnelmissa. Ohessa lyhyt video tunnelmistani ennen kokousta.
Itse kokous oli minulle erikoinen kokemus. Kuten videolla kerroin, tavoitteenani oli saada virkamieskokouksille tyypillinen ”pönötys” loistamaan poissaolollaan. Vaikka pukeutumiseni oli käsittääkseni vähintäänkin poikkeuksellinen tällaiseen tilanteeseen, se ei vielä itsessään riittänyt vuorovaikutuskulttuurin muuttamiseen. Ei kokouksessa varsinaista pönötystä ollut, mutta vuorovaikutussysteemi vahvoine rakenteineen jätti minut hämmentyneeksi ja kokouksen aikana sanattomaksi.
Kokouksen puheenjohtaja johti keskustelua jakamalla puheenvuoroja ihmisten niitä viittaamalla pyytäessä. Viittaaminen oli minulle hankalaa jo koulussa, eikä eilinen tehnyt tähän poikkeusta. Kun on kohtaamistilanteissa tottunut käyttämään työkaluna dialogia joka virtaa vapaasti neljää perusperiaatetta (kuuntele, kunnioita, puhu suoraan, odota) noudattaen, ei eilisen kaltainen old school -kokoussysteemi virittänyt minun ajatuksiani mukaan keskusteluun. Usein kävi niin, että kun jonkun jotain sanoessa minulle heräsi ajatus, jonka olisin voinut porukalle jakaa, oli puheenvuoro jo jaettu parille-kolmelle ihmiselle. Kun sitten olisi ollut minun vuoroni kommentoida, oli keskustelu jo edennyt edellisestä ajatuksesta eteenpäin. Tämä kaikki on siis minun kokemukseni asiasta, ei johtoryhmän yleinen mielipide.
Tämä kokemus sai minut miettimään yhteiskuntamme vuorovaikutuskulttuuria laajemmin. Julkisella sektorilla työskentelevä tuleva vaimoni kertoi kyseisen kokoustyöskentelyn olevan arkipäivää hänelle. Voi halleluja, ajattelin minä. Meillä Monkey Busineksessa ajatus virtaa vapaasti ja puheenvuoro käytetään silloin kun siltä tuntuu. Vasta nyt ymmärrän kunnolla kuinka etuoikeutettu olenkaan. Korostan, että en halua väittää etteikö eilisessä kokouksessa olisi käyty ihan hyvää keskustelua. Useimmat puheenvuorot pitivät sisällään tärkeitä pointteja ja vieläpä erinomaisen hyvin perusteltuna. Silti olen sitä mieltä, että porukan hurjan suuresta asiantuntijuudesta ja osaamisesta saatiin nyt esiin vain murto-osa. Käsittääkseni myös julkisen sektorin virkamies saa innostuessaan enemmän aikaiseksi. Juuri tätä innostumista ja tunteen paloa jäin kaipaamaan.
Kokoontumisen itse asia, eli SWING-hanke (Keski-Suomen innovaatiokeskittymän toimintamalli) vaikuttaisi mielestäni keskittyvän aikalailla oikeisiin asioihin. Vaikka lähtökohtana on selvittää mitkä toimialat saattaisivat tulevaisuudessa olla niin Keski-Suomen kuin koko Suomenkin talouden vetureita, on tarkoituksena synnyttää myös uutta, entistä uudistumiskykyisempää kulttuuria koko Keski-Suomen yhteisöön. Uudistumiskyky, muutosherkkyys, nopeus ja ketteryys, siinä muutamia tekijöitä joilla varmistamme kilpailukyvyn yli toimialarajojen. Kokouksessa tuli hyvin ilmi se, että ongelmana ei ole raha ja sen puute vaan se, että rahoittajat eivät tiedä mihin kehitysrahan panostamalla he saisivat sillä mahdollisimman paljon hyvää aikaiseksi. Ehkäpä yksi isoin haaste onkin juuri rahoitusmalleissa ja niiden kankeudessa. Osaamisen kehittämisen sijaan saattaisi olla järkevää panostaa rahat esim. yhteisöllisyyden lisäämiseen, innostumisen kasvattamiseen tai vaikkapa taiteeseen ja muuhun kulttuuriin. Siis sellaisiin asioihin joista ihmiset ovat vuosituhansien ajan innostuneet.
Uuden toiminnan synnyttäminen vaatii uudenlaista ajattelua. Usein lainaamamme Albert Einsteinin määritelmä hulluudesta,”toimia samalla tavoin yhä uudelleen ja uudelleen, ja odottaa eri tuloksia”, pitää pintansa myös tässä SWING-hankkeessa. Pukeutuessani banaaniasuun perinteisen liituraitapuvun sijaan olin sekä ajatellut että toiminut vallitsevasta systeemistä poikkeavalla tavalla. Se mitä siitä seuraa vai seuraako mitään, jää nähtäväksi. Työ jatkuu ja ahkera pitää olla. Aion jatkossakin uskoa siihen, etteivät ahkera työnteko ja hauskuus sulje toisiaan pois. Haluankin näin ollen haastaa koko SWING -projektin johtoryhmän kysymyksellä: Kuinka lyömme itsemme ällikällä?
Innostuksella ja intohimolla,
Janne Monkey
Lisää tätä! JES! Ja loistavaa, että tämän sai todistaa, vaikkei päässyt paikalle. Olisipa ollut vielä kamera kuvaamassa muiden osallistujien ilmeet.