Eilen tulin bussilla tänne keltaiseen maailmaan ja linjan 2 kuljettaja oli todella kohtelias. Se jäi minulle mieleen ja aiheutti suupielien kohottautumista. Tänään Johanna Kukuna tuli linjalla 1 ja naiskuljettaja oli iloisesti kiittänyt ja heipattanut kaikkia matkustajia. Johanna oli tästä ollut yllättänyt ja jakoi tarinan heti tänne toimistolle tultuaan. Onko Jyväskylän Liikenne tehnyt strategian asiakaspalvelun suhteen, päättänyt kasvattaa ihmisten energiaa? Millainen on linja-autojen vuorovaikutussysteemi? Kuka sitä johtaa? Toisaalta on lähes pelottavaa jos maailmastamme on tavallinen kohteliaisuus kadonnut. Ja sen kohtaaminen tapahtuma jonka muistaa pitkään. Esa Saarinen vastasi toimittajan kysyessä mitä Esa haluaisi oppilaittensa osaavan opintojen jälkeen: ”Että he olisivat kohteliaita.”. Siis eikö diplomi-insinööriltä voisi olettaa muitakin taitoja? Miksi Esa vastasi niin? Esa ja Pekka Himanen puhuvat paljon vuorovaikutuksesta, ihmisen kohtaamisesta. Siinäkö on pienen suomen ase tulevaisuuden energiamarkkinoilla? Mikä on ytimessä? Mikä on merkityksellistä? Kuinka saada yksilöiden ihmisenergia kasvuun, niin että yhteisöjen energia kasvaa? Arkkipiispa X sanoi ihmisen perustarpeen olevan:”näetkö minut?”.

(Kuva:Tatu ja Patu Outo Unikirja)

Hyvin nukkumisella on voimakas merkitys yksilön ihmisenergiaan. Millainen vaikutus kohtaamisilla ja silmiin katsomisilla on uniin? Sopiva annostelu ulkoilmaa, unta ja unelmia on aika toimiva yhdistelmä. Letim sanoi minulle joskus: ”kyllä sun, perheellisen miehen, täytyy välillä hapettaa sun aivoja”. Letim on mielestäni todellinen ihmisenergiageneraattori -masinisti. Osaa siis kylvää sitä ympäristöönsä. Uskon siis hapettamisen tarpeeseen ja Letimiin. Myös hyvä ystäväni Hugo ”hapetti aivojaan” joskus Pafoksen kävelykadulla aamuyöstä… Minulle hyvä yksilön ihmisenergian antaja on kiipeily. Se voimaannuttaa, antaa positiivisia kokemuksia ja parhaita mielenvideoita voi katsella toistolla jos uni ei ala tulla silmään. Se on minulle kuin otsaa apinalla hellästi hieroisi. Kaikki Unkarin kieltä taitavat kyllä ymmärtävät… Tässä Tupsun tulkinta aiheesta, Tatu hapettaa.

Meille apinoille ihmisenergialla (vai onko se sittenkin apinaergia?) on kyllä merkittävä vaikutus. Kollektiiviset nosteet ovat jotain mitä ei yksin voi saavuttaa. Iiro tietää purjelentäjänä parhaiden nosteiden olevan cumuluspilvien auringon puoleisella reunalla. Ne nosteet, yhteisön syttymiset, ovat jotain mitä haluaisimme ympäristöömme kylvää. Ja niinpä olemme eilen ja tänään lähettäneet keltaisia kirjeitä oikein urakalla. Tutuille ja niille kenet haluaisimme tuntea. Tavoitteena sata kirjettä. Kuvassa eilinen pino ja Kenraali Keränen tiskihommissa keittiössä. Keittiömme on muuten bileissä aina ihmisenergian tihentymä.

Keltaisessa Maailmassa soi joululaulut, tohinaa on kuin tonttujenpajassa. Laulut nostavat mieleen tunteikkaat Pafos -kokemukset ja filmin pätkän jossa lauletaan:”so this is christmas and what have you done?”. Niin mitä olen tehnyt? Olenko osannut kohdata ihmisiä, kunnioittaen, kohteliaasti – ihmisenergiaa kasvattavasti?

Tantourist – syrjässä arjesta, aina matkalla.

Related posts:

Jungnerismia! Joulukalenterin luukku 8 – ”Uskonto 10, matikka 5.” Reality Check. Ruusuja – ei risuja!