Tämän päräyttävän lauseen heitti ilmoille Miles Davis , tuo jazzin suunnannäyttäjä ja aikansa suuri tähti.
Meillä keltaisella toimistolla tätä lausetta toistellaan aina silloin tällöin. Keikkaan valmistautuessamme eteen tulee usein sellainen tilanne, ettemme tiedä valmennuksen todellista tavoitetta. Näennäisiä tavoitteita kyllä riittää. Kuten esimerkiksi ”myyntiä pitää parantaa” tai vaikkapa ”toimijoiden välistä viestintää pitää kehittää”. Puurot ja vellit menevät sekaisin kun mietitään mikä johtuu mistäkin ja missä on todellinen syy ja mikä seuraus.

 Kaikki kaatuu johtamiseen

Tästä Johanneksen kiteytyksestä räppäili Tatukin eilen. Johtaja vaikuttaa organisaation toimintaan ja kulttuuriin halusi hän sitä tai ei. Johtajan viestintätapa, se kuinka hän kohtaa työkaverinsa, tervehtiikö hän siivoojaa, miten hän pukeutuu ja miten hän puhuu ja kirjoittaa antaa koko yhteisölle suuntaa siitä miten hän toivoo myös muiden toimivan. Olisiko siis tärkeintä olla oma itsensä, sillä ihmiset alkavat pikku hiljaa toteuttaa myös johtajan huonoja piirteitä?

Sanotaan myös, että johtajan tehtävä on yksinäinen. Päätöksiä tehtäessä johtaja on aina yksin, vaikka moni olisikin päätökseen vaikuttanut. Päätös on kuitenkin aina loppujen lopuksi arvaus, sillä kukaan ei voi varmasti tulevaisuutta ennustaa. Nykymaailmassa turhan usein nähtävän tilanteentasallaolonäytelmän tarkoituksena on lienee synnyttää varmuutta. Lienee siis uskoa siihen, että olemme tekemässä varmasti oikein.

Niin valmennusta suunnitellessa kuin johtajana päätöstä tehtäessä on kuitenkin mahdotonta olla varma siitä, että valittu linja on oikea. Pitää siis uskaltaa tunnustaa, että en tiedä, en ole varma. Se tuntuu olevan monelle uskomattoman vaikeaa. Miksiköhän, sitä minä tässä ihmettelen.

Unohtumaton ´95 kisojen ykköskenttä, josta löytyi rohkeutta, johtajuutta ja kovaa työmoraalia.

Monkey Business on isossa risteyksessä eikä kukaan meistä tiedä mikä on oikea suunta. Ensi vuoden teemahenkilöinä toimivat Tupu, Hupu ja Lupu, tai oikeastaan suomen ´95 jääkiekon kultajoukkueen ykköskenttä Peltonen-Koivu-Lehtinen. Tärkeää on, että apinalaumasta löytyy ensi vuonna rohkeutta, luovuutta ja läsnäoloa. Niin ja ennen kaikkea johtajuutta.

Olemme jo perillä vaikka vielä onkin paljon tehtävää. Mutta hei, kerromme sitten vuoden päästä mitä soitimme.

Innostuksella,

Janne

Related posts:

Oliko Seppo Räty oikeassa? 5 teesiä ihmislähtöiseen johtamiseen. Joulukalenterin luukku 12: Erikoistumme mahdottomaan Luukku 13: Kohtaaminen junassa Kolahduksia yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäen JES-setistä