Eilen illalla makoilin soffalla puoliunessa ja kuuntelin presitenttiä. Melkoista selittelyä pohdin minä. Vaikka toimittajat alussa ohjeistivat ehdokkaita puhumaan mahdollisimman vähän menneistä ja keskittymään tulevaisuuteen, saimme jälleen kuulla paljon syyttelyä ja vanhojen asioiden kaivelua. Ei oikein napannut koko keskustelu. Ei ollut mielestäni rakentavaa vuorovaikutusta. Jo YLEn fasiliteetit, jossa haastattelijat pyörivät ringissä istuneiden ehdokkaiden takana ja sivulla, oli mielestäni typerä. Kuinka voit puhua sydämestä jos et pääse katsomaan silmiin henkilöä jolle puhut?

Tuleva presidentti? ja hänen puolisonsa. Kuva: Touko Yrttimaa/YLE

Suomi ja koko maailma on matkalla kohti tuntematonta. Kukaan ei tiedä miten talouskriisissä käy. Kukaan ei tiedä miten missään käy. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että nyt on saumat lähteä viemään maailmaa parempaan suuntaan. Meidän hyvinvointimme ei minun mielestäni ratkea sillä, että pystymme luomaan mahdollisimman nopeaa talouskasvua. Rahan valta ja ihmisen ahneus ovat kuitenkin ne keskeisimmät syyt miksi tässä tilanteessa ollaan. Ja tietysti se, että jokainen maa ajattelee vain omaa etuaan, vaikka käsittääkseni maapallolla ei oikeasti ole rajoja.

Jyväskylän kauppakorkean proffa Kimmo Alajoutsärvi osoitti mielestäni harvinaislaatuista suoraselkäisyyttä ja vastuunkantoa tässä Taloussanomien artikkelissa.

Tämä on vastuuttoman liikkeenjohtamisen kriisi. Jos väittäisimme, ettei kauppakorkeakouluilla ole mitään tekemistä kriisin kanssa, väittäisimme, ettei niillä ole tekemistä talouden kanssa, hän sanoo.

Systeemi haisee sanoi punkkari ja taitaa olla oikeassa. Eniten kuitenkin haisevat ihmiset, jotka pakenevat vastuutaan. Koko läntinen maailma on luonut hyvinvointinsa velkarahalla. Minä opin sen jo pikkupoikana, että rahaa pitää tulla pikkuisen, mielellään tietysti vähän enemmänkin, kuin mitä sitä laittaa menemään. Olen minäkin velkaa ottanut, asuntoa ja aikoinaan jopa autoa varten joten osasyyllinen tähän soppaan taidan olla minäkin. Mutta jos on alikersantin tulot ei voi olla yliluutnantin menot. Meidän pitää ottaa vastuu teoistamme.

Taloustieteilijöiden valtavirran ja suuren enemmistön mukaan mitään ei ole tehty väärin. He kuten monet liikkeenjohtajatkin mollaavat vain poliitikoita. Vika on aina muualla, sanoo Kimmo Alajoutsijärvi.

Soinin, Väyrysen ja monen muunkin presidenttiehdokkaan puheenvuorot tuntuvat keskittyvän muiden arvostelemiseen ja omaan jälkiviisauteen. Mitä minä sanoin -asenne ei nyt oikein toimi. Ketään ei kiinnosta ongelmat vaan kaikkia kiinnostavat ratkaisut. Väistyvä presidenttimme Tarzan Halonen on hoitanut hommansa minun mielestäni hienosti. Hän on tuonut omalla tyylillään maahamme suvaitsevaisuutta ja pitänyt arvoistaan päättäväisesti kiinni, vaikka arvostelua on kuulunut sieltä ja täältä. Tuomas Enbuske kirjoitti osuvasti (jälleen) Halosen ansioista täällä. Homot tanssivat linnassa näkyväsi 2010 ja sekös osaa kansasta kauhistutti. Tänä vuonna asiaa ei kuitenkaan tuntunut huomaavan enää juuri kukaan. Paitsi tietysti James ja kumppanit. Hohhoijaa.

Syyllistyinköhän nyt tässä itse vanhojen kaiveluun? Voi olla, että näin pääsi käymään.

Teoilla ja saavutetuista eduista luopumalla tästä selvitään. Haloo Helsinki! laulaa laulussaan Kuule minua:

Ei maailma paremmaksi muutu jos ei sitä paremmaksi tee. Eikö siis yritettäisi vielä uudelleen?

Tehdään ja pidetään toisistamme huolta siinä samalla.

Janne

Related posts:

Supervoimia! More Action… More Learning! Joulukalenterin luukku 1 – Kumppanuuden haasteet Joulukalenterin luukku 8 – ”Uskonto 10, matikka 5.”