Nousevan johtajuuden filosofiassa on se ongelma, että mitä teemme jos se ei nousekaan? Prosessiin pitää kuitenkin uskaltaa luottaa. Johtajuus nousee viimeistään pakon edessä. Ja jos ei silloinkaan, niin sitten niin oli tarkoitettu.

Olen aika kova Bruce ja E Street band diggari, niin kuin moni teistä jo tietääkin. Kesäkuun loppupuolella luin netistä E Street bandin perustajajäsenen, yhden maailman legendaarisimman saksofonistin Clarence Clemonsin siirtyneen rokkaamaan taivaallisille areenoille. Uutinen oli minulle pieni shokki, vaikka tiesinkin että Clarencen olleen huonossa kunnossa jo pitkään. Olin surullinen varmaankin sen takia, että ajattelin E Street Bandin keikkailun loppuvan siihen. En oikein osannut kuvitella heitä enää livenä ilman Clarencea.

Onneksi bändi itse oli eri mieltä. Bruce keräsi jengin kasaan alkusyksystä ja yhdessä he tekivät päätöksen lähteä kiertueelle kunnioittamaan Clarencen muistoa. Vaikka yksi joukkueen johtohahmoista on poissa, ei matkanteko lopu vielä.

Nyt vaan odotellaan josko suomen keikkakin kohta varmistuisi.

Rokkenrollterveisin,

Janne

Related posts:

Johtavien ajatusten synnytysprosessi Sattumalta työharjoittelussa Monkey Busineksella Valmistautuessa keikalle – Mitkä ovat tärkeitä kysymyksiä? Luukku 13: Kohtaaminen junassa