Luukku 10: “Mitä tekisit, jos et pelkäisi?”
Bloggaus suomeksi alla:
Kymppipäivänä kutsuimme blogiimme vierailevan kirjoittajan Vilma Mutkan. Hän on viime aikoina äitiyslomallaan vieraillut Keltaisella Toimistolla muutamia kertoja hauskan Veikko-poikansa kanssa. Monkeyt ovat vuosien varrella tehneet paljon juttuja Vilman kanssa esimerkiksi oppimistapahtumien suunnittelussa ja fasilitoinnissa, viimeksi HOPE-myrskyssä 160 opettajalle ja koulutussuunnittelijalle 30.10.2012.
Vilma on innostava ja kokenut tiimivalmentaja, fasilitaattori ja tapahtumaosaaja. Hänen Mukamas Learning Design -firmansa tuottaa merkityksellisiä kohtaamisia ja oppimisprosesseja. Vilman kanssa teemme yhdessä töitä paremman, (keltaisemman) maailman eteen.
Tämän jutun alkuperäinen versio sai ensijulkaisunsa Vilman Mukamas-blogissa 9.12.2012.
…
”Mitä tekisit, jos et pelkäisi?”, Jesuiittapappi Anthony de Mello kysyy kirjassaan Havahtuminen. Kysymys on ollut itselleni erittäin tärkeä. Se havahdutti minut ensimmäisen kerran luita ja ytimiä myöten keväällä 2009 ja auttoi elämänmuutoksen tekemisessä.
Lause ravistaa hereille yhä uudelleen. Se sai minut jälleen kirjoittamaan, koska minun täytyy – tai saan pian tehdä valintoja. Vuodenvaihteessa alkaa erilainen arki, kun aloitan työnteon täysipäiväisesti ja Veikko perhepäivähoidon. Edessäni näkyy kutsuvia polkuja, ja tilanne on kismittävä; mitä niistä kannattaisi astella eteenpäin? Mitä ideoita pidän, mistä luovun, minkä laitan hautumaan?
Elämä on yleensä täynnä tekemistä. Kaikessa työn ja muun elämän tiimellyksessä voi kadottaa itsensä ja halutun suunnan. Suuntaa kannattaa silloin tällöin tarkistaa; viekö tämä tie, työ, projekti, asiakas, toiminta minua omaa tavoitettani, visiotani kohden? Sopiiko se ”minun juttuuni”? Jos ei, on korjausliikkeen aika.
Luopuminen on välttämätöntä muutoksessa. Oppivien organisaatioiden isältä, Peter Sengeltä, saamani suuri opetus Meksikossa 2010 oli ”Learning is letting go”, oppiminen on irtipäästämistä. Menetyksen pelossamme ja olemassa olevasta turvaa hakiessamme saatamme erehtyä pitämään kiinni turhista ja energiaa vievistä, jopa itsellemme haitallisista asioista, tavoista ja jopa ihmissuhteista. Luopuminen on valaisevaa, joskin joskus tuskallista. Miten usein olenkaan voinut todeta, että tilalle tuli jotain paljon parempaa. Kun vain uskalsin luopua.
Katse tähän hetkeen. Syksy on ollut huikeaa aikaa. Olen saanut olla tekemässä kahta isoa verkostokohtaamista. HOPE Myrsky oli räjähdysvoimainen yrittäjyyskasvatustapahtuma lokakuun lopussa Tampereella. Tiimiakatemia täyttää tammikuussa 2013 20 vuotta, ja riemullisena haasteenani on auttaa saamaan viesti juhlapäivästä laajalle kansainväliselle verkostolle. Mahtava nuorten tiimiyrittäjien tiimi rakentaa kaikkien aikojen juhlallisuuksia; ilmoittautuneita on nyt jo yli 450!
Kahvitellaan –kohtaamiset jatkuvat. Keskustelut ovat saaneet aivot surraamaan mukavasti. Olen saanut käydä upeiden ihmisten kanssa dialogia yleisesti elämästä, yrittäjyydestä, yrittäjyyskasvatuksesta, kohtaamisista, valmentamisesta, kasvumarkkinoinnista, kehittämisestä, kumppanuuksista, johtamisesta… Mukamas Learning Design -yritykseni ydin ja oma siilikonseptini* hioutuvat siinä samalla kun verkosto vahvistuu ja maailma paranee. Siilikonsepti löytyy kolmen alueen risteyskohdasta:
- Missä olen taitava, paras?
- Mistä olen innostunut ja mitä haluan tehdä intohimoisesti?
- Mikä tuottaa lisäarvoa muille (ja sitä halutaan ostaa)?
* Mukaeltu kirjasta Jim Collins: Good to Great
Uuden kynnyksellä tai suuntaa tarkistaessa de Mellon kysymys ja siilikonsepti voivat auttaa pysymään polulla. Takapakkejakin tulee, ihan varmasti. Epäonnistumisen pelko voi hetkellisesti sekoittaa mielen tai lamaannuttaa kokonaan. Se on liian usein hyvien päätösten esteenä. Mutta pelko on vain oman pääni sisällä, joten sille voi vain yksi ihminen tehdä jotain. Minä itse.
Tanssii tähtien kanssa –voittaja, koomikko Krisse Salminen nosti finaalilähetyksessä esiin tärkeän seikan. Onnistuminen vaatii täyttä keskittymistä, heittäytymistä tekemiseen. Jos alkaa vilkuilla liikaa sivuille, alkaa pian katsoa suoritustaan kuin ulkopuolelta. Keskittyminen herpaantuu ja tulee turhia virheitä. Tanssitermein ilmaistuna onkin vain parempi herkistyä kuuntelemaan musiikkia ja uppoutua tanssiin. Olla yhtä tekemisensä kanssa, ilman pelkoa. Silloin ei voi kuin onnistua.
Here’s the blog text in English:
For the day 10 we decided to welcome a guest writer, Vilma Mutka. Lately, while being on maturnity leave, she has been visiting the Yellow Office together with the happy boy Veikko. Monkeys have collaborated a lot with Vilma over the years, for example in designing and facilitating learning events, last time at HOPE-Storm with 160 teachers and program developers at 30.10.2012.
Vilma is an inspiring and experienced team coach, facilitator and speacialist of gatherings. Her company Mukamas Learning Design produces meaningful learning gatherings and processes, that help people to meet around themes that are interesting to them, and learn together. With Vilma we work together towards better (more yellow) world.
The original text by Vilma is published in her Mukamas-blog.
—————————
“What would you do if you were not afraid”
Anthony de Mello asks this question in his book Awakening (2003). That question has been very important to me. It made me awake for the first time touching my sould and heart in spring 2009 and helped to change my life.
That sentence calls me awake still. It made me write again, because soon I have to – or I’m allowed to, make choises. The new year will start differently for me, when I come back to worklife full-time, and my little boy Veikko will go to day care. I’m seeing many tempting paths in front of me, and moving is inevitable – I just wonder which path to choose? Which ones of my ideas I can keep, which ones I should forget and which ones I can let grow in my mind still?
It’s typical for people to have a life full of stuff to do. In themiddle of all the work and family life you might just loose yourself and the direction you were headed to. I recommend you to check your direction once in a while by asking yourself: is this way, job, project, client, action taking me towards my goal and my vision? Does it make part of “my stuff”. If not, it’s time fo fix the course and change direction.
Letting go is necessary in change. Peter Senge, the father of Learning organizations, taught me this in Mexico in 2010. Learning is letting go. In a fear of loosing something by letting go, we tend to search for safety from what we have now, and we might make a mistake of holding unnecessary and energy taking, even harmful things, habits and relationships. Letting go is enlighting, even if it’s painful sometimes. Often ihave been able to say that something better replaced what I gave up. When I just had the courage to let go.
During the past 6 months I have met a group of absolutely wonderful people during my Kahvitellaan-campaign. The conversations have made my brain to process things, and ift feels nice. I have had a chance to jump into dialogue about life, entrepreneurship and growing entrepreneurs, gatherings, coaching, marketing for growth, developing, partnerships and leadership… The core and the hedgehog concept of my Mukamas Learning Design company are getting clearer and clearer while the network is getting stronger and the world is getting better. The hedgehog concept is found at the combination of three different area:
- In what can we be the world’s leaders?
- What inspires us?
- What creates economical value?
* Freely applied from the book of Jim Collins: Good to Great
In front of the new or while checking your direction, the question of De Mello and the Hedgehog concept may help to stay on track. There will be stepbacks, for sure. The fear of failing can temporarily confuse your mind or even totally stop you. It’s too often coming on the way of good desicions. But the fear is only inside my own head, and there’s only one person who can do something about it. Myself.
The winner of a dancing show, Krisse Salminen, brought up an important point at the finals. Succeeding demands concentration and jumping into the thing you’re doing. If you start looking too much on your sides, you soon start to look at your own work as if you were outside of it. That way the concentration falls and you start making unnecessary mistakes. Talking about the dance, the better option is obvioulsy just focus on the music, jump into the rhythm and dance. When you’re totally tuned with what you do there’s no way to fail.
In Jyväskylä 9.12.2012
Vilma Mutka
PS. Tiimiakatemia Jyväskylä celebrates it’s 20th Anniversary at 19.1.2013. There atre already 450 friends around for the celebration of the biggest Anniversary of all times. Are you coming?
1 Comment
Great text Vilma, thanks for sharing.
It suits me perfectly at this time.
Cheers,