Teen työtä, siis olen?

Bloggaus suomeksi alla:

Muistan sen kuin eilisen päivän. Auditorion ovella seisoi mies joka näytti kättelevän kaikki sisään astuvat ihmiset. Asetuin jonoon ja pian vuoroni koitti. Jännitti. Tilanne oli sähköistynyt. Kättely oli lämmin, kannustava. Katsoimme toisiamme silmiin. Vaikka meitä oli paikalla toistasataa, tuntui että hän olisi huomioinut juuri minut.

Mies ovella oli filosofi Esa Saarinen kuuluisassa leopardipikkutakissaan. Pari minuuttia luennon alkamisen jälkeen hän pyysi meitä tervehtimään lähellä istuvia ihmisiä hellän dynaamisesti. Siinä minä sitten muiden mukana läpsin käsiä yhteen täysin tuntemattomien kanssa. Taisinpa uskaltautua halaamaankin. Siis naisia, en nyt miehiä sentään. Jotenkin kummallisesti tunnelma vapautui. Olin aika innostunut. Luennolla Saarinen puhui 007-filosofiasta ja inhimillisestä lämmöstä. Silti suurimman vaikutuksen minuun teki juuri kättely. Mietin, tekeeköhän hän näin joka luennolla?

 

Pafoksella Esa Saarisen seminaarissa kaikki kukoistavat ja saavat itsestään parhaan puolen esille. Miten tämän saisi tapahtumaan myös työpaikoilla? Onko salaisuus kosketuksessa ja toisen aidossa huomioimisessa?

Myöhemmin opiskellessani Jyväskylän Tiimiakatemialla minulle ja opiskelukavereilleni syntyi tapa tervehtiä toisiamme joka aamu halaamalla, kättelemällä tai vaikkapa ylävitoset heittämällä. En tiedä mistä tapa syntyi. Ehkä Saarisen luennolla oli vaikutuksensa tai sitten ei. Joka tapauksessa tapa säilyi koko opiskeluajan ja edelleen opiskelukavereita tavatessani tervehdin heitä halaamalla tai kättelemällä.

Siirtyessäni työelämään tämä hyväksi havaittu tapa kuitenkin jäi. Aina välillä heitettiin ylävitoset, mutta pääasiassa tervehtiminen tapahtui sanoilla tai eleillä. Kunnes, liittyessäni kaverieni perustamaan yritykseen muutama vuosi sitten tapa palasi elämääni. Kohta viiden vuoden ajan jokainen työpäiväni on startannut kosketuksella. Nykyään kun kerron tavastamme muille, saan usein kuulla hämmästyneen kysymyksen: Siis halaatteko te toisianne ihan joka aamu?

Kulttuuri on valintoja.

Ja kyllä me halaamme. Uskomme kosketuksen maagiseen voimaan. Kun joku koskee minuun olen olemassa, olen todellinen. Tavallinen hyvää huomenta tervehdys on hyvä, mutta kaksintaistelussa halauksen kanssa se jää auttamatta toiseksi.

Työni valmentajana ja konsulttina on avannut silmäni suomalaisen työkulttuurin pahoinvoinnille. Työ on suurimmalle osalle ihmisistä pakollinen paha. Työ koetaan rasitteena ja taakkana. Kaikille näin ei tietenkään ole. Moni pitää ja suorastaan nauttii työstään, saaden siitä paljon muutakin arvoa kuin palkan. Valtaosa suomalaisista työyhteisöistä kuitenkin voi huonosti. Ihmiset ovat väsyneitä ja voimattomia. Yleinen, minun mielestäni hämmentävä, uskomus tuntuu olevan, että työn kuuluukin olla ankeaa. Jos joku työstään nauttii tai mikä pahinta, halaa työkavereitaan, on hänessä lähtökohtaisesti jotain outoa.

Onneksi suomalainen työkulttuuri ja koko maailman talous on valtavassa murroksessa. Meillä on mahtava mahdollisuus muuttua. Piskuisen Suomen on kyettävä hyödyntämään koko potentiaalinsa pärjätäkseen globaalissa kilpailussa. Meidän on siis oltava fiksumpia, luovempia ja tuottavampia kuin muiden. Ei siis enemmän vaan fiksummin.

Muutos on tekoja

Sanotaan, että johtaja vaikuttaa työyhteisöön jo pelkästään olemuksellaan. Jos johtaja tervehtii iloisesti, katsoo silmiin ja on läsnä, tarttuu tämä tapa pikku hiljaa koko työyhteisöön. Mikäli johtaja näyttäytyy aina kiireisenä, kireän oloisena ja pitää vielä ovensa aina tiukasti kiinni, syntyy myös tästä hyväksytty toimintamalli työyhteisölle.

Organisaatiot kouluttavat nykyään työntekijöitään todella paljon. Koulutuksen tavoitteena on kuitenkin lähes aina osaamisen kasvattaminen. Uutta tietoa tursuaa joka tuutista vaikka edellistäkään ”päivitystä” ole ehditty viedä käytäntöön. Moni koulutus valuu hukkaan, sillä Ilman hyviä työyhteisö- ja tiimityötaitoja työyhteisön osaaminen ei missään vaiheessa yllä täyteen potentiaaliinsa.

Urheilussa on todistettu monen monta kertaa kuinka altavastaajaksi ennustettu joukkue raivaa tiensä voittajaksi. Urheilijoiden kommentit kertovat meille jotain arvokasta: ”Nämä jätkät välittävät toisistaan kaukalon ulkopuolellakin ja mä näen, että se on ihan helvetin tärkeä juttu tässä. Silloin uhraudutaan toisten puolesta ja sitoutuminen nousee ihan omalle tasolleen.” Näin sanoi JYP jääkiekkojoukkueen päävalmentaja Jyrki Aho kun mestaruus oli ratkennut heille kaikkien ennustusten vastaisesti viime keväänä.

Uskon, että juuri toisistamme välittäminen on vipuvarsi jonka avulla Suomi voi pärjätä kenelle tahansa. Kun jokainen tuntee olevansa tärkeä osa kokonaisuutta pistää hän kaiken peliin joukkueensa puolesta. Myös ongelmatilanteiden kohtaaminen helpottuu. Sairaudet, yksityiselämän ongelmat kohdataan rehellisesti ja yhdessä. Urheilussa maalin juhliminen halaamalla on normaalia. Miksei näin voisi olla myös työelämässä?

Tiimit joissa jokaisesta jäsenestä välitetään sekä työssä että työn ulkopuolella saavuttavat uskomattomia tuloksia, ja se johtuu siitä että sitoutuneisuus kasvaa välittävässä yhteisössä.

Jos haluaa asioiden muuttuvat on lähdettävä liikkeelle omasta itsestä. Kannatta keskittyä asioihin joihin voi vaikuttaa ja oikeastaan ainoa asia johon voit varmasti vaikuttaa olet sinä itse. Muutokset tapahtuvat teko kerrallaan. On kyse valinnoista arjen keskellä. Tervehdinkö iloisesti vai pelkästään rutiinilla? Olenko läsnä hetkessä vai annanko vallan kiireen tunnulle? Kysynkö työkaverilta mitä kuuluu vai ajattelenko ettei se minulle kuulu? Huomaanko toiset jotta hekin voivat huomata minut?

Siitä olen varma, että halaaminen on yski parhaista keinoista kertoa toiselle: Olen huomannut sinut. 

Janne Roiha

Yrittäjä, yritysvalmentaja

Here’s the blog text in English:

I remember that moment like yesterday. A man was standing at the door of auditorium and it looked as if he would shake hands with everyone who walks in. I stepped into the queue and soon it was my turn. I was a little nervous. The moment was exciting, but the handshake was warm and encouraging. We looked each other into the eyes. Although we were over 200 people in there, I felt like he had noticed me especially.

A man at the door was a philosopher Esa Saarinen in his famous leopard jacket. A few minutes after the beginning of the session he asked us to greet the people around us in a gently dynamic way. There I found myself giving high-fives to strangers, and even got encouraged to hug to some of them. Just the women, you know, not yet the men. Somehow naturally the atmosphere got very relaxed. I was quite excited. At his speech Saarinen talked about 007-philosophy and about the human warmth. The biggest thing for me, nevertheless, was the handshake. Is he really doing that in the beginning of every speech?, I wondered.

At the seminars of Esa Saarinen people shine and get the best out of themselves. How might we take that athmosphere into the workkplaces as well?

Later while I was a learner at Tiimiakatemia in Jyväskylä, Finland, me and my teammates developed a habit of greeting each other every morning by hugs, handshakes or maybe by high fives. I don’t know where that habit came from. Maybe the speech of Esa Saarinen had an effect on it. We kept hugging and shaking hans with all our teammates every morning during the whole time of learning at Team Academy.

Culture is choises.

When I moved into the working life, this great habit died. Every now and then we passed the high fives for everyone, but otherwise greeting was mainly verbal. Then I joined Monkey Business, a company formed by my mates from Tiimiakatemia, and this habit of greeting gently came back into my life. For about 5 years my work days have started by a touch with the other, which is not a common thing in the Finnish working culture. Nowadays when I tell about this habit of ours for others, I often receive a confused question: ”Really you hug each other every morning?” And yes we hug. We believe in the magic of touch. When someone touches me I feel I’m alive, I’m real. The usual good morning -greeting is good, but the hug beats that 6-0 for sure.

My work as a coach and as a consultant has opened my eyes for the shortcomings of the Finnish working culture. For most of the people, work is an obligatory encounter with an evil. Work is considered as a heavy carriage. Not for all, of course. Some like and enjoy their work, and thus gain with it much more value than just salary. Majority of the Finnish working environments is still feeling down. People are tired and powerless. Common, and I think confusing, belief is, that work is supposed to be dreary. If someone enjoys working, and even hugs the workmates, there’s something strange going on with that person.

Luckily the Finnish  working culture and the whole world economy are now experiencing turbulence. We have a great chance to change. The tiny Finland needs to be able to use it’s whole potential to be able to stand up and play in the global competition. We need to be smarter, more creative and more productive than the others. So no more work, but smarter work.

Change is action

They say that a leader effects the working community already by his presence. If a leader greets happily, looks directly into your eyes and is present, this habit will spread little by little to the whole community of work. If a leader shows up always busy, tense, and behind the closed doors, also that becomes an accepted way of working in the whole community.

Organizations train their employees very much nowadays. Usually the trainings are targeted for developing new skills. New information is springing out from every channel, although the previous ”update” might be still in process and not functioning in practice. Lots of trainings end up being useless, because without the good working community and team work the knowledge of the community will never reach it’s full potential. In sports it’s seen many times that the underdogs team wins. The comments of the sportsmen tell us something important. ”These guys care for each other also outside of the playground, and I see, that it’s vitally important thing for the success. With that care you throw yourself in and the commitment at a whole new level.”, said by Jyrki Aho, a coach of a Finnish ice-hockey team JYP, that won the Finnish championship last year against all the bets.

Teams that care for each member at work and outside of works can succeeed spectacularly due to the increased comitment of each member.

I believe that exactly this point: caring for each other, is the leverage that helps Finland to grow. When you feel like being an important part of the whole, you put in your everything for the team and for the cause that matters. Facing the problems in general becomes easier. Illness, physical shortcomings and personal life problems are faced honestly and together. In sports it’s normal to celebrate the goals by hugging each team player around. Why couldn’t this happen in working life?

If you really want things to change, you need to start from yourself. You better focus on the things you can effect, and practically the only thing you can effect is yourself. Changes happen action by action. It’s about choices in the middle of the routines. Shall I greet the other happily or just with a routine. Am I present in this moment or will I let the feeling of busyness take over? Am I asking my workmate how is he doing, to really get to know how is he doing, or am I thinking that it’s not my business. Am I noticing the others so that they can notice me too?

One thing I’m sure about, that hugging is one of the best ways to tell the other: I have noticed you.

Janne Roiha

entrepreneur, team coach in companies

Tagged under

  1. bananajanne Reply

    Jonna! Parhaamme tehdään, että tämä leviäisi mahdollisimman laajalle. 
    Halataan kun tavataan!

    Terkuin Janne Monkey

  2. Pingback: Luukku 17: Losadan Laki positiivisuudesta – 3:1 | Monkey Business

    1. Henna Reply

      Heu Atro! Joo! Esa on suuri innoittaja meille. Innostuimme hänen filosofiastaan jo ennen Monkey Busineksen syntymää, ja yrityksen myötä kaikki ajatusyö käy koko ajan käytännöllisemmäksi ja käytännöllisemmäksi.

      Tavataanko joku päivä porukalla?

      t. Apinat

Vastaa käyttäjälle Henna Peruuta vastaus

More Action. More Chaos. More Mistakes. More Learning.

© 2008-2015 Monkey and Banana Osk. c/o Crazy Town, Lutakonaukio 7. 40100 Jyväskylä. Y-tunnus: 1864486-7.

Soita toimitusjohtajallemme Tatulle +358 40 831 8118

Monkey Business is a registered trademark of Monkey and Banana osk. Monkeys reserve the right to change themselves and the world.